veitikka

substantiivi

/ˈʋei̯tikːɑ/

Merkitykset

1.iloinen kujeilija, hauskuuttaja
2.miehen sukupuolielin, siitinNuori mies esitteli veitikkaansa naisille pilkun aikaan Vantaalla. (iltalehti.fi)

Sinä juhannushaaveissa heijaat vaan, vieno veitikka, mua sinä veijaat vaan, luot katseen kuin onnesi orjaan, satukirjaasi kun minä korjaan.

Tämä vanha veitikka tunsi salaista riemua saadessaan peloitella minua niin paljon kuin suinkin.

Uusi vaskikarhu on olemukseltaan jäykkä ja vakaa, ei semmoinen iloinen veitikka kuin pentukarhu oli.

4 552 esiintymää, 1.7 / milj.

Suomi24

1.6

Sanomalehdet

7.6

Aikakauslehdet

0.4

Wikipedia

0.4

0.6

Tekstitykset

1.5

Taivutusluokka 14, vokaalivaihtelutyyppi A

-eitikːɑ