1lieto1 – vesiperäinen, pehmeä (maa), hiekkamaa, lieju(inen)
- Vanhin tieto
- Daniel Juslenius, 1745
- Levinneisyys
- Häme kaakkoismurteet Savo Keski-Suomi, paikoin Länsipohja
- Vastineita
- karjala, vepsä
Liittyvät sanoihin liete (katso tätä), liettää, vaikka vain karjalan sana voidaan osoittaa näistä säänn. johdokseksi.
Vastineet sukukielissä (2 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | lietoittuo, lietostuo ’ajautua tuulen tai aaltojen kuljettamana rantaan (hiekka); peittyä hiekkaan’ (edellyttää kantasanaa lietto) |
|---|---|
| vepsä | ĺed (g. ĺedon) ’hiekkainen’ |
(suomi → luulajansaame slǟhtō ’joen rantaharju, joenpohjahietikko, moreeni’).