vi­ho­vii­mei­nen

adjektiivi/ˈʋihoˌʋiːmei̯nen/
Jaa
Viittaa artikkeliin

vi-ho-vii-mei-nen (5 tavua) · 13 kirjainta

Merkitykset

  1. (korostava)kaikkein viimeisinTänään on vihoviimeinen palautuspäivä.
  2. kurja, viheliäinenNyt se vihoviimeinen rakkine hajosi.

Esimerkkilauseet

Mutta siinäpä jo kynnyksellä itse seisoi vanha Antti Vaala, kantain kädessänsä kynttilätä, harrillansa hopeaiset hapset; kauhun kaiken arvannut hän oli: kuullut kulkuset ja hallein haukun, laukaukset, äänet ärjähtävät, vihoviimeiseksi vaimoin itkun.
— Eino Leino, Kootut teokset V
Kortinpelaajat istuivat tuolit ulompana pöydästä, pelilaskut tekemättä, pakinoivat ja lukivat sanomalehtiä, ja "asioimisto" nouti puolisalaa vielä "vihoviimeisen" lasinsa tiskiltä, jossa hän kävi itse väkevyydestä huolta pitämässä.
— Jonas Lie, Pahuuden voimia
Näistä vihoviimeisistä pesistä poikanen tai poikaset lähtevät lentoon joskus vasta lokakuussa.
— Wikipedia: Uuttukyyhky

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan vihoviimeinen lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Tämä malmihomma oli ollut sitä vihoviimeistä maailman alusta asti.
— Arvi Järventaus, Maan hiljaiset
Viranomaiset ottaneet asian vihoviimeisen kerran harkitakseen.
— Eino Leino, Kootut teokset XV

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan vihdoin yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, vepsä, vatja, saame
Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenvihoi vīmäin ’vihoviimeinen’ (? ← suomi)
vepsävihtoi ’ennen; kauan sitten’
vatjavihhē̮ ’vihdoin’ (vatja viho vīmin ja viro murt. vihuviimane ’vihoviimeinen’ ← suomi tai inkeroinen)

Kaukaisemmissa sukukielissä

saamefâst ’taas’; itämerensuomi-saamelaiset sanat palautuvat varhaiskantasuomi muotoon *višta ’? kerta’

. Tälle on esitetty indoeurooppalainen lainaoriginaalia *wiH-to/tā (? ’rivi, järjestys, kerta’, vertaa muinaisintia vītā ’rivi’), joka kuuluu lähinnä kulkemista merkitsevän juuren *weyH- yhteyteen (josta puolestaan juontuvat muun muassa latina via ’tie’ ja ranska fois ’kerta’).

Samaa juurta olevia sanoja

sijam. viimein (Agr wimein), viimeinkin (Agr wijmengi), viimeksi

Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenvīme ’viime’, vīmäin ’viimein’, vīmein ’viimeinen’
karjalaviime, viimi, viimoi ’viime’, viimeine, viimaine, viimine ’viimeinen’
vatjavīmin, vīmene ’viimeinen’
viroviimaks ’lopulta, viimein(kin)’, viimati ’sama merkitys’, viimne ’viimeinen’
liivivīmi ’viimeinen’

Kaukaisemmissa sukukielissä (epävarma)

unkarivég ’loppu’, végül ’viimein(kin)’

rinnastus perustuu oletettavaan suomalais-ugrilainen alkumuotoon *viŋᴈ, josta itämerensuomalaisen sanan vartalo vii- suomi viimeinkin → pohjoissaame viimâ(g) (piitimensaame luulajansaame inarinsaame) ’lopulta, vihdoin’. Katso myös viipyä.

Liittyvät sanat

Esiintymistiheys

3 724 esiintymää · 1.4 / milj.

Suomi24
1.5
Sanomalehdet
1.1
Aikakauslehdet
0.5
Wikipedia
0.1
Reddit
1.8
Tekstitykset
1.5

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38 (nainen)

Yleisimmät: vihoviimeinen 67 % · vihoviimeisiä 7 % · vihoviimeisen 7 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Vertailumuodot: vihoviimeinen – vihoviimeisempi – vihoviimeisin

Riimit

-iːmeinen

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Vihoviimeinen. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/vihoviimeinen