- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan vihdoin yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, vepsä, vatja, saame
Vastineet sukukielissä (4 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | vihoi vīmäin ’vihoviimeinen’ (? ← suomi) |
|---|---|
| vepsä | vihtoi ’ennen; kauan sitten’ |
| vatja | vihhē̮ ’vihdoin’ (vatja viho vīmin ja viro murt. vihuviimane ’vihoviimeinen’ ← suomi tai inkeroinen) |
Kaukaisemmissa sukukielissä
| saame | fâst ’taas’; itämerensuomi-saamelaiset sanat palautuvat varhaiskantasuomi muotoon *višta ’? kerta’ |
|---|
. Tälle on esitetty indoeurooppalainen lainaoriginaalia *wiH-to/tā (? ’rivi, järjestys, kerta’, vertaa muinaisintia vītā ’rivi’), joka kuuluu lähinnä kulkemista merkitsevän juuren *weyH- yhteyteen (josta puolestaan juontuvat muun muassa latina via ’tie’ ja ranska fois ’kerta’).
Samaa juurta olevia sanoja
- vihdoin1510
- vihdoinkin
- vihdoin viimein
- vih(d)oin viimeinen
sijam. viimein (Agr wimein), viimeinkin (Agr wijmengi), viimeksi
Vastineet sukukielissä (6 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | vīme ’viime’, vīmäin ’viimein’, vīmein ’viimeinen’ |
|---|---|
| karjala | viime, viimi, viimoi ’viime’, viimeine, viimaine, viimine ’viimeinen’ |
| vatja | vīmin, vīmene ’viimeinen’ |
| viro | viimaks ’lopulta, viimein(kin)’, viimati ’sama merkitys’, viimne ’viimeinen’ |
| liivi | vīmi ’viimeinen’ |
Kaukaisemmissa sukukielissä (epävarma)
| unkari | vég ’loppu’, végül ’viimein(kin)’ |
|---|
rinnastus perustuu oletettavaan suomalais-ugrilainen alkumuotoon *viŋᴈ, josta itämerensuomalaisen sanan vartalo vii- suomi viimeinkin → pohjoissaame viimâ(g) (piitimensaame luulajansaame inarinsaame) ’lopulta, vihdoin’. Katso myös viipyä.