vi­hon­vii­mei­nen

adjektiivi/ˈʋihonˌʋiːmei̯nen/
Jaa
Viittaa artikkeliin

vi-hon-vii-mei-nen (5 tavua) · 14 kirjainta

sisältää sanat: vihko + viimeinen

Merkitykset

(käännetty englannista)
  1. ärsyttävä, harmillinen tai ikävä
  2. aivan viimeinen

Synonyymit ja vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Sieltä tuli Snap lauman vihonviimeisimpänä ja niin ankarasti läähättäen, että henki oli juuttua sen kurkkuun.
— Ernest Thompson Seton, Eläinten sankareita
Minusta tuo haju on vihonviimeistä, millä ihmistä rangaistaan», manailee isäntä ja kohottaa nenänsä ilmaan.
— Reino Rauanheimo, Hangas
"Se on sillä tavalla, että tuolla Viipurin puolella niitä sellaisia paatinalaisia ja mäenkoloissa makailevia, sellaisia maailmanlopun vihonviimeisiä siksi kutsutaan... rouva ei sentään huolisi käyttää sitä sanaa, se on oikein ruma..."
— Hella Wuolijoki, Enkä ollut vanki

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan vihdoin yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, vepsä, vatja, saame
Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenvihoi vīmäin ’vihoviimeinen’ (? ← suomi)
vepsävihtoi ’ennen; kauan sitten’
vatjavihhē̮ ’vihdoin’ (vatja viho vīmin ja viro murt. vihuviimane ’vihoviimeinen’ ← suomi tai inkeroinen)

Kaukaisemmissa sukukielissä

saamefâst ’taas’; itämerensuomi-saamelaiset sanat palautuvat varhaiskantasuomi muotoon *višta ’? kerta’

. Tälle on esitetty indoeurooppalainen lainaoriginaalia *wiH-to/tā (? ’rivi, järjestys, kerta’, vertaa muinaisintia vītā ’rivi’), joka kuuluu lähinnä kulkemista merkitsevän juuren *weyH- yhteyteen (josta puolestaan juontuvat muun muassa latina via ’tie’ ja ranska fois ’kerta’).

Samaa juurta olevia sanoja

sijam. viimein (Agr wimein), viimeinkin (Agr wijmengi), viimeksi

Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenvīme ’viime’, vīmäin ’viimein’, vīmein ’viimeinen’
karjalaviime, viimi, viimoi ’viime’, viimeine, viimaine, viimine ’viimeinen’
vatjavīmin, vīmene ’viimeinen’
viroviimaks ’lopulta, viimein(kin)’, viimati ’sama merkitys’, viimne ’viimeinen’
liivivīmi ’viimeinen’

Kaukaisemmissa sukukielissä (epävarma)

unkarivég ’loppu’, végül ’viimein(kin)’

rinnastus perustuu oletettavaan suomalais-ugrilainen alkumuotoon *viŋᴈ, josta itämerensuomalaisen sanan vartalo vii- suomi viimeinkin → pohjoissaame viimâ(g) (piitimensaame luulajansaame inarinsaame) ’lopulta, vihdoin’. Katso myös viipyä.

Liittyvät sanat

Englanninkieliset vastineet

  • plaguey
  • plaguy

Esiintymistiheys

1 369 esiintymää · 0.5 / milj.

Suomi24
0.6
Sanomalehdet
0.5
Aikakauslehdet
0.2
Wikipedia
0.0
Reddit
0.2
Tekstitykset
0.2

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38 (nainen)

Yleisimmät: vihonviimeinen 66 % · vihonviimeisiä 9 % · vihonviimeistä 7 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-iːmeinen

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Vihonviimeinen. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 22.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/vihonviimeinen