viit­to­ma

substantiivi/ˈʋiːtːomɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

viit-to-ma (3 tavua) · 8 kirjainta

Johdettu sanasta: viittoa

Merkitys

  1. viittomakielen ele, sanaa vastaava yksikkö

Esimerkkilauseet

Muuan hämäläinen, joka oli vähän päissään, rupesi käsillään viittomaan vihollis-sotamiehelle, koettaen tehdä ymmärrettäväksi, että hän tiedusteli toissilmäisen arvoastetta.
— Arvi Järventaus, Rummut
Ja jos joku aatos mun luonani lie, kun lankee kuoleman ilta, sen olkohon viittoma viime tie, mi päivän ja metsien mailta mun vie, kesän kerkeän sointujen silta.
— Eino Leino, Maailman kannel
Lisäksi käytetään numeroita ilmaisemaan viittoman paikkaa tai suuntaa, sekä kirjaimia, välimerkkejä ja alleviivauksia kertomaan toistosta, ilmeistä tai muista kielellisistä tekijöistä.
— Wikipedia: Viittomakielet

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan viittoma lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Substantiivit
Me rinnan suurist' aatteist' ottelimme, Nyt viittomaasi tietä Suomi kulkee.
— J. H. Erkko, Kootut teokset I

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan viitta yhteydessä
Vastineita
karjala, viro

Lähtökohta: ? ← germaaninen (kantaskandinaavi), vertaa muinaisnorja viti ’merkki; merkiksi sytytetty nuotio’, nykynorja vede, murt. vite ’verkonkoho’, tanska vede ’merimerkki’, nykyruotsi vette l. vätte ’sama merkitys; (metsästäjän) linnunkuva; (murt. myös) verkonkoho’ (tekijännimi kantaskandinaavi v:stä *witan ’osoittaa’, joka lienee samaa alkuperää kuin nykyruotsi veta, varhaisempi uusruotsi vita, muinaisyläsaksa wizzan, nykysaksa wissen jne. ’tietää’ ← kantagermaani *wait-).

pohjoissaame vihtta (eteläsaame luulajansaame inarinsaame) ’merkki, merkkiriuku; maamerkki, jonka perusteella kalastajat löytävät apajapaikan (N murt.); (Lu myös) merkkinuotio; poron korvamerkki (In)’ ← skandinaavinen.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

–(suomi →) inkeroinen vītata ’viittoilla jhk menemään tai tulemaan’
karjalaviitata (Suojärvi; uud.) ’viitata’, viittuo (Uhtua) ’sama merkitys; osoitella sormillaan’
viroviit (g. viida) ’(tien)viitta’, (Wied) viidane ’sama merkitys; (tien)viitoilla merkitty’, (suomi ? →) viidata ’viitata, osoittaa’, viide ’viite, viittaus’

Yhdyssanat ja johdokset

Johdokset

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.sign

Hierarkia

Yläkäsitteet

Englanninkieliset vastineet

  • sign

Esiintymistiheys

1 311 esiintymää · 0.5 / milj.

Suomi24
0.4
Sanomalehdet
0.3
Aikakauslehdet
2.2
Wikipedia
1.7
Reddit
0.8
Tekstitykset
0.2

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10 (koira)

Yleisimmät: viittomia 28 % · viittomat 20 % · viittoma 11 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-iːtːomɑ

Kaikki riimit
aiheet:
luokat:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Viittoma. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/viittoma