viit­to­a

verbi/ˈʋiːtːoɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

viit-to-a (2 tavua) · 7 kirjainta

Johdettu sanoista: viitata, viitta

Merkitykset

  1. antaa kädellä merkkejäKenelle tuo lapsi oikein viittoo tuolla mäellä ja mitä hän yrittää viestiä?
  2. käyttää viittomakieltäOsaatko kertoa nimesi viittomalla?

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Heti maalle tullessa viittoi suuri huvipaikka, joka siinä koko lahdelmaa vallitsi, tulijoita luokseen houkutellen, kaikki portit selkko selällään, ja hyppysoiton säveleet virtasivat sieltä menijätä vastaan.
— Jonas Lie, Elinkautinen
— En jouda, en jouda puhumaan kanssasi, kerro ensi sunnuntaina, — sanoi Kolja viittoen käsillään, aivan kuin nainen olisi häntä ahdistanut puheillaan eikä hän tätä.
— F. M. Dostojevski, Karamazovin veljekset II
Kuitenkin jo heidän lapsensa ovat näiden eleiden pohjalta luonnostaan, toisilleen viittoessaan, kehittäneet monimutkaisen kielen, kieliopiltaan yhtä monimutkaisen kuin puhutut kielet.
— Wikipedia: Vaisto

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan viittoa lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Hän oli noussut seisomaan ja puhui harvinaisen innokkaasti, käsillään viittoen.
— Santeri Alkio, Mennyt
Niin kertoi poika silmät palaen, käsillään vilkkaasti viittoen, koko sielullaan pakolaisen tunteissa.
— Gustav Frenssen, Klaus Hinrich Baas
Se viittoo tietä kansalliseen herätykseen, johon sen on temmaistava koko Suomen kansa.
— Elias Simojoki, Palava pensas

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan viitta yhteydessä
Vastineita
karjala, viro

Lähtökohta: ? ← germaaninen (kantaskandinaavi), vertaa muinaisnorja viti ’merkki; merkiksi sytytetty nuotio’, nykynorja vede, murt. vite ’verkonkoho’, tanska vede ’merimerkki’, nykyruotsi vette l. vätte ’sama merkitys; (metsästäjän) linnunkuva; (murt. myös) verkonkoho’ (tekijännimi kantaskandinaavi v:stä *witan ’osoittaa’, joka lienee samaa alkuperää kuin nykyruotsi veta, varhaisempi uusruotsi vita, muinaisyläsaksa wizzan, nykysaksa wissen jne. ’tietää’ ← kantagermaani *wait-).

pohjoissaame vihtta (eteläsaame luulajansaame inarinsaame) ’merkki, merkkiriuku; maamerkki, jonka perusteella kalastajat löytävät apajapaikan (N murt.); (Lu myös) merkkinuotio; poron korvamerkki (In)’ ← skandinaavinen.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

–(suomi →) inkeroinen vītata ’viittoilla jhk menemään tai tulemaan’
karjalaviitata (Suojärvi; uud.) ’viitata’, viittuo (Uhtua) ’sama merkitys; osoitella sormillaan’
viroviit (g. viida) ’(tien)viitta’, (Wied) viidane ’sama merkitys; (tien)viitoilla merkitty’, (suomi ? →) viidata ’viitata, osoittaa’, viide ’viite, viittaus’

Englanninkieliset vastineet

  • sign
  • motion
  • beckon

Esiintymistiheys

4 177 esiintymää · 1.6 / milj.

Suomi24
1.2
Sanomalehdet
1.6
Aikakauslehdet
9.9
Wikipedia
1.2
Reddit
1.6
Tekstitykset
1.6

Taivutustiedot

Taivutusluokka 52 (sanoa), vokaalivaihtelutyyppi C

Yleisimmät: viittoo 15 % · viittoa 15 % · viittoi 14 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin viittoa taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäviitonviitoinolen viittonutolin viittonut
sinäviitotviitoitolet viittonutolit viittonut
hänviittooviittoion viittonutoli viittonut
meviitommeviitoimmeolemme viittoneetolimme viittoneet
teviitotteviitoitteolette viittoneetolitte viittoneet
heviittovatviittoivatovat viittoneetolivat viittoneet
passiiviviitotaanviitottiinon viitottuoli viitottu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäviittoisinolisin viittonut
sinäviittoisitolisit viittonut
hänviittoisiolisi viittonut
meviittoisimmeolisimme viittoneet
teviittoisitteolisitte viittoneet
heviittoisivatolisivat viittoneet
passiiviviitottaisiinolisi viitottu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäviito—
hänviittokoonolkoon viittonut
meviittokaamme—
teviittokaa—
heviittokootolkoot viittoneet
passiiviviitottakoonolkoon viitottu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäviittonenlienen viittonut
sinäviittonetlienet viittonut
hänviittoneelienee viittonut
meviittonemmelienemme viittoneet
teviittonettelienette viittoneet
heviittonevatlienevät viittoneet
passiiviviitottaneenlienee viitottu

Infinitiivit

1. infinitiiviviittoa
1. inf. pitkä muotoviittoakseen
2. inf. inessiiviviittoessa
2. inf. inessiivi, passiiviviitottaessa
2. inf. instruktiiviviittoen
3. inf. inessiiviviittomassa
3. inf. elatiiviviittomasta
3. inf. illatiiviviittomaan
3. inf. adessiiviviittomalla
3. inf. abessiiviviittomatta
3. inf. instruktiiviviittoman
4. infinitiiviviittominen
5. infinitiiviviittomaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippiviittova
Passiivin 1. partisiippiviitottava
Aktiivin 2. partisiippiviittonut
Passiivin 2. partisiippiviitottu
Agenttipartisiippiviittoma
Kieltopartisiippiviittomaton

Riimit

-iːtːoɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Viittoa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/viittoa