vii­ta­ta

verbi/ˈʋiːtɑtɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

vii-ta-ta (3 tavua) · 7 kirjainta · Suomen kielen 1 031. yleisin sana

Johdettu sanasta: viitta

Merkitykset

  1. osoittaa kädellä johonkinViittasin kohti pilvenpiirtäjää, kun hän kysyi, missä olen töissä.
  2. nostaa kätensä ilmaan pyytääkseen puheenvuoroaJos haluatte vastata, viitatkaa, olkaa hyvät.
  3. Taivutus sanasta ill tarkoittaa puheessaan jtakPuoluesihteeri viittasi puheessaan puolueensa kannatuksen nousuun.
  4. Taivutus sanasta ill enteillä jotakinKaikki merkit viittaavat lamaan.

Synonyymit ja vastakohtasanat

Vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Myöskin ne kivet, jotka arkkipiispa Makarijn v. 1534 lähettämä inkerikkojen ja karjalaisten käännyttäjä Ilja munkki heitti veteen, viittaavat luontaisten, kivisten jumalainkuvain palvontaan, jolleivät tarkoita pelkästään uhrikiviä.
— Kaarle Krohn, Suomalaisten runojen uskonto
Minä lausuin hänelle, että olin hyvin varma siitä; ja minä viittasin siihen, että toivoin senkin ajan tulevan, jolloin hän herkeisi elämästä sitä yksinäistä elämää, jota hän nyt luonnollisesti ajatteli.
— Charles Dickens, David Copperfield II
Silloin poliittinen korrektius tarkoitti kirjaimellisesti korrektia, soveliasta, viittaamatta enemmälti sellaiseen kieleen, jota joku voisi pitää ei -liberaalina tai syrjivänä.
— Wikipedia: Poliittinen korrektius

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan viitata lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Yleensä " radio-ohjattava"-termillä viitataan radio-ohjattaviin pienoismalleihin.
— Wikipedia: Radio-ohjaus
Mongoose Publishingin Runequestiin viitataan yleisesti lyhenteellä MRQ.
— Wikipedia: RuneQuest
Käsitteellä viitataan ennen kaikkea perinteisissä taideakatemioissa opetettavaan taiteeseen.
— Wikipedia: Akateeminen taide
Viitaten käskevästi toiselle puolelle salia jääneille herroille hän suuntasi askelensa kuistille.
— Vilho Helanen, Kohtalon silta

Etymologia

Sanakirjassa
Johdos, käsitellään sanan viitta yhteydessä
Vastineita
karjala, viro

Lainalähde: ? ← germaaninen (kantaskandinaavi), vertaa muinaisnorja viti ’merkki; merkiksi sytytetty nuotio’, nykynorja vede, murt. vite ’verkonkoho’, tanska vede ’merimerkki’, nykyruotsi vette l. vätte ’sama merkitys; (metsästäjän) linnunkuva; (murt. myös) verkonkoho’ (tekijännimi kantaskandinaavin v:stä *witan ’osoittaa’, joka lienee samaa alkuperää kuin nykyruotsi veta, varhaisempi uusruotsi vita, muinaisyläsaksa wizzan, nykysaksa wissen jne. ’tietää’ ← kantagermaani *wait-).

pohjoissaame vihtta (eteläsaame luulajansaame inarinsaame) ’merkki, merkkiriuku; maamerkki, jonka perusteella kalastajat löytävät apajapaikan (N murt.); (Lu myös) merkkinuotio; poron korvamerkki (In)’ ← skandinaavinen.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

–(suomi →) inkeroinen vītata ’viittoilla jhk menemään tai tulemaan’
karjalaviitata (Suojärvi; uud.) ’viitata’, viittuo (Uhtua) ’sama merkitys; osoitella sormillaan’
viroviit (g. viida) ’(tien)viitta’, (Wied) viidane ’sama merkitys; (tien)viitoilla merkitty’, (suomi ? →) viidata ’viitata, osoittaa’, viide ’viite, viittaus’

Englanninkieliset vastineet

  • indicate
  • advert
  • refer
  • suggest
  • touch on
  • allude
  • touch
  • cite

Esiintymistiheys

284 334 esiintymää · 108.3 / milj.

Suomi24
108.8
Sanomalehdet
127.2
Aikakauslehdet
77.0
Wikipedia
250.7
Reddit
220.6
Tekstitykset
48.5

Taivutustiedot

Taivutusluokka 73 (salata), vokaalivaihtelutyyppi C

Yleisimmät: viittaa 35 % · viittaavat 9 % · viitata 7 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin viitata taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäviittaanviittasinolen viitannutolin viitannut
sinäviittaatviittasitolet viitannutolit viitannut
hänviittaaviittasion viitannutoli viitannut
meviittaammeviittasimmeolemme viitanneetolimme viitanneet
teviittaatteviittasitteolette viitanneetolitte viitanneet
heviittaavatviittasivatovat viitanneetolivat viitanneet
passiiviviitataanviitattiinon viitattuoli viitattu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäviittaisinolisin viitannut
sinäviittaisitolisit viitannut
hänviittaisiolisi viitannut
meviittaisimmeolisimme viitanneet
teviittaisitteolisitte viitanneet
heviittaisivatolisivat viitanneet
passiiviviitattaisiinolisi viitattu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäviittaa—
hänviitatkoonolkoon viitannut
meviitatkaamme—
teviitatkaa—
heviitatkootolkoot viitanneet
passiiviviitattakoonolkoon viitattu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäviitannenlienen viitannut
sinäviitannetlienet viitannut
hänviitanneelienee viitannut
meviitannemmelienemme viitanneet
teviitannettelienette viitanneet
heviitannevatlienevät viitanneet
passiiviviitattaneenlienee viitattu

Infinitiivit

1. infinitiiviviitata
1. inf. pitkä muotoviitatakseen
2. inf. inessiiviviitatessa
2. inf. inessiivi, passiiviviitattaessa
2. inf. instruktiiviviitaten
3. inf. inessiiviviittaamassa
3. inf. elatiiviviittaamasta
3. inf. illatiiviviittaamaan
3. inf. adessiiviviittaamalla
3. inf. abessiiviviittaamatta
3. inf. instruktiiviviittaaman
4. infinitiiviviittaaminen
5. infinitiiviviittaamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippiviittaava
Passiivin 1. partisiippiviitattava
Aktiivin 2. partisiippiviitannut
Passiivin 2. partisiippiviitattu
Agenttipartisiippiviittaama
Kieltopartisiippiviittaamaton

Riimit

-iːtɑtɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Viitata. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/viitata