viit­to­ma­kie­li

substantiivi/ˈʋiːtːomɑˌkie̯li/
Jaa
Viittaa artikkeliin

viit-to-ma-kie-li (5 tavua) · 13 kirjainta · Suomen kielen 17 861. yleisin sana

Yhdyssana: viittoma + kieli

Merkitys

  1. Useimmiten kuuroille suunnattu kieli, jossa kielellinen viesti ilmaistaan viittomalla käyttäen käsite-, sana- tai merkkiviittomia. Viestiä elävöitetään ja sävytetään eleiden ja ilmeiden avulla. Viittomakieli on itsenäinen kieli, eikä vain tapa välittää puhutun kielen viestejä.

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Ne jotka ovat joskus kuulleet, kuulevat samanlaisia ääniä kuin muutkin, syntymäkuurot taas hallusinoivat puheen näköharhojen, kuten viittomakielten tai huuliltalukemisen kautta.
— Wikipedia: Hallusinaatio
Tukiviittomia ei siis pidä sekoittaa viittomakieleen, joka on itsenäinen kieli kielioppeineen, sanajärjestyksineen, kulttuureineen ja muine kielelle ominaisine piirteineen.
— Wikipedia: Tukiviittoma
Aikuislinjojen aihepiireinä ovat muiden muassa aistiohjaus, coaching, logoterapia, elämäntaitovalmennus, vammaisliikunta, viittomakieli ja valokuvaus.
— Wikipedia: Keski-Pohjanmaan kansanopisto

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan viittomakieli lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Kieli käyttää kaksikätisiä sormiaakkosia, kuten brittiläinen ja uusiseelantilainen viittomakieli.
— Wikipedia: Auslan
Viittomakielen tulkki on tulkki, jonka työkielistä vähintään yksi on jokin viitottu kieli.
— Wikipedia: Viittomakielen tulkki
Näköaistilla vastaanotettavia menetelmiä ovat huuliltaluku, viittomakieli ja viitottu puhe.
— Wikipedia: Kuurosokeus

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan viitta yhteydessä
Vastineita
karjala, viro

Lähtökohta: ? ← germaaninen (kantaskandinaavi), vertaa muinaisnorja viti ’merkki; merkiksi sytytetty nuotio’, nykynorja vede, murt. vite ’verkonkoho’, tanska vede ’merimerkki’, nykyruotsi vette l. vätte ’sama merkitys; (metsästäjän) linnunkuva; (murt. myös) verkonkoho’ (tekijännimi kantaskandinaavi v:stä *witan ’osoittaa’, joka lienee samaa alkuperää kuin nykyruotsi veta, varhaisempi uusruotsi vita, muinaisyläsaksa wizzan, nykysaksa wissen jne. ’tietää’ ← kantagermaani *wait-).

pohjoissaame vihtta (eteläsaame luulajansaame inarinsaame) ’merkki, merkkiriuku; maamerkki, jonka perusteella kalastajat löytävät apajapaikan (N murt.); (Lu myös) merkkinuotio; poron korvamerkki (In)’ ← skandinaavinen.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

–(suomi →) inkeroinen vītata ’viittoilla jhk menemään tai tulemaan’
karjalaviitata (Suojärvi; uud.) ’viitata’, viittuo (Uhtua) ’sama merkitys; osoitella sormillaan’
viroviit (g. viida) ’(tien)viitta’, (Wied) viidane ’sama merkitys; (tien)viitoilla merkitty’, (suomi ? →) viidata ’viitata, osoittaa’, viide ’viite, viittaus’

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.Sign Language, sign language
  • ruotsiteckenspråk
  • saksaZeichensprache (f), Gehörlosensprache (f), Gebärdensprache (f)
  • ranskalangue des signes (f)
  • venäjäжестовый язык (m)
  • esp.lengua de signos, lengua de señas
  • viroviipekeel
  • puolajęzyk migowy (m)

Hierarkia

Englanninkieliset vastineet

  • gestural
  • sign language

Esiintymistiheys

6 276 esiintymää · 2.4 / milj.

Suomi24
1.3
Sanomalehdet
4.7
Aikakauslehdet
20.1
Wikipedia
6.2
Reddit
3.8
Tekstitykset
1.3

Taivutustiedot

Taivutusluokka 26 (pieni)

Yleisimmät: viittomakielellä 34 % · viittomakielen 25 % · viittomakieltä 20 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ieli

Kaikki riimit
aiheet:
luokat:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Viittomakieli. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/viittomakieli