viit­toil­la

verbi/ˈʋiːtːoi̯lːɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

viit-toil-la (3 tavua) · 10 kirjainta

Johdettu sanoista: viittoa, viitata

Merkitys

  1. näyttää käsillä jotakin ilmaisevia merkkejäHän avasi oven viittoili, että menisin ensin.

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Sundberg hymyili ivallisesti, viittoili ykskaikkisesti kädellään, ikäänkuin olisi tahtonut sanoa: puhu, puhu vaan, poikani, ja lähti tunnilleen.
— Jalmari Kara, Hottentotit
Kaikki oli niin kaunista, kukkea saari, viittoilevat ihmiset rannalla ja nuo kaksi nuorta, jotka onnesta säteillen tulivat heleänsinistä merta, mutta en voinut auttaa, että minun teki kipeää nähdä heitä, ja avasin äkkiä silmäni.
— Selma Lagerlöf, Nuoren tytön päiväkirja
Pelin alkuperäisessä kannessa piti olla karvainen kääpiö, joka viittoilee alamaailman portilla - kustantajan ja taiteilijan välille tuli kuitenkin riitaa, eikä kantta toteutettu.
— Wikipedia: Jukka Tapanimäki

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan viittoilla lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Hän teki naamallaan merkkejä ja viittoili innokkaasti sisälle eräälle taholle.
— Jack London, Kultaa ja kuntoa
He viittoilivat, osoittivat sormillaan ja juttelivat kiihtyneinä; sitten lähti useita sotureita majan luo ja tähysteli sisään.
— Edgar Rice Burroughs, Tarzan apinain kuningas
Hän puhuu jotain venäjäksi ja viittoilee vilkkaasti käsillään.
— Eino Hosia, Tuliholvin alla
Ilmi näyttää tulevan tällä kertaa rannasta päin, jonne hänen kätensä viittoilee.
— Lauri Haarla, Liian vähän poikia

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan viitta yhteydessä
Vastineita
karjala, viro

Lähtökohta: ? ← germaaninen (kantaskandinaavi), vertaa muinaisnorja viti ’merkki; merkiksi sytytetty nuotio’, nykynorja vede, murt. vite ’verkonkoho’, tanska vede ’merimerkki’, nykyruotsi vette l. vätte ’sama merkitys; (metsästäjän) linnunkuva; (murt. myös) verkonkoho’ (tekijännimi kantaskandinaavi v:stä *witan ’osoittaa’, joka lienee samaa alkuperää kuin nykyruotsi veta, varhaisempi uusruotsi vita, muinaisyläsaksa wizzan, nykysaksa wissen jne. ’tietää’ ← kantagermaani *wait-).

pohjoissaame vihtta (eteläsaame luulajansaame inarinsaame) ’merkki, merkkiriuku; maamerkki, jonka perusteella kalastajat löytävät apajapaikan (N murt.); (Lu myös) merkkinuotio; poron korvamerkki (In)’ ← skandinaavinen.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

–(suomi →) inkeroinen vītata ’viittoilla jhk menemään tai tulemaan’
karjalaviitata (Suojärvi; uud.) ’viitata’, viittuo (Uhtua) ’sama merkitys; osoitella sormillaan’
viroviit (g. viida) ’(tien)viitta’, (Wied) viidane ’sama merkitys; (tien)viitoilla merkitty’, (suomi ? →) viidata ’viitata, osoittaa’, viide ’viite, viittaus’

Englanninkieliset vastineet

  • gesture
  • sign
  • beckon

Esiintymistiheys

918 esiintymää · 0.3 / milj.

Suomi24
0.4
Sanomalehdet
0.4
Aikakauslehdet
0.4
Wikipedia
0.2
Reddit
0.2
Tekstitykset
0.3

Taivutustiedot

Taivutusluokka 67 (tulla)

Yleisimmät: viittoili 42 % · viittoilee 28 % · viittoilla 12 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin viittoilla taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäviittoilenviittoilinolen viittoillutolin viittoillut
sinäviittoiletviittoilitolet viittoillutolit viittoillut
hänviittoileeviittoilion viittoillutoli viittoillut
meviittoilemmeviittoilimmeolemme viittoilleetolimme viittoilleet
teviittoiletteviittoilitteolette viittoilleetolitte viittoilleet
heviittoilevatviittoilivatovat viittoilleetolivat viittoilleet
passiiviviittoillaanviittoiltiinon viittoiltuoli viittoiltu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäviittoilisinolisin viittoillut
sinäviittoilisitolisit viittoillut
hänviittoilisiolisi viittoillut
meviittoilisimmeolisimme viittoilleet
teviittoilisitteolisitte viittoilleet
heviittoilisivatolisivat viittoilleet
passiiviviittoiltaisiinolisi viittoiltu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäviittoile—
hänviittoilkoonolkoon viittoillut
meviittoilkaamme—
teviittoilkaa—
heviittoilkootolkoot viittoilleet
passiiviviittoiltakoonolkoon viittoiltu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäviittoillenlienen viittoillut
sinäviittoilletlienet viittoillut
hänviittoilleelienee viittoillut
meviittoillemmelienemme viittoilleet
teviittoillettelienette viittoilleet
heviittoillevatlienevät viittoilleet
passiiviviittoiltaneenlienee viittoiltu

Infinitiivit

1. infinitiiviviittoilla
1. inf. pitkä muotoviittoillakseen
2. inf. inessiiviviittoillessa
2. inf. inessiivi, passiiviviittoiltaessa
2. inf. instruktiiviviittoillen
3. inf. inessiiviviittoilemassa
3. inf. elatiiviviittoilemasta
3. inf. illatiiviviittoilemaan
3. inf. adessiiviviittoilemalla
3. inf. abessiiviviittoilematta
3. inf. instruktiiviviittoileman
4. infinitiiviviittoileminen
5. infinitiiviviittoilemaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippiviittoileva
Passiivin 1. partisiippiviittoiltava
Aktiivin 2. partisiippiviittoillut
Passiivin 2. partisiippiviittoiltu
Agenttipartisiippiviittoilema
Kieltopartisiippiviittoilematon

Riimit

-iːtːoilːɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Viittoilla. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/viittoilla