hal­la

erisnimi, substantiivi/ˈhɑlːɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

hal-la (2 tavua) · 5 kirjainta · Suomen kielen 7 502. yleisin sana

Merkitys

  1. tilanne, jossa ilman lämpötila laskee kasvukauden aikana maanpinnan tuntumassa – tarkemmin alle kahden metrin korkeudella – alle nollaan celsiusasteeseen

Synonyymit

Esimerkkilauseet

B. Tule poika Pohjolasta, mies pitkä Pimentolasta, hyytä huohti housun suusta, jäätä paian palkimista; hyyss' on sukka, kenkä jäässä, hallassa hamosen helma.
— Kaarle Krohn, Suomalaisten runojen uskonto
Tula, tuulan, tuli, tuli, tei, oma onni se yhtehen vei ja tulkohon hallat, harmit ja muut, meillä toiveissa loistaa päivät ja kuut ja kirkas on ihana ilta!
— Larin-Kyösti, Unta ja totta
Näät, kuinka rannat viljavat on virtain kahta puolta ja kylät suuret kansoineen, mi maasta pitää huolta, mi tuttu meren myrskyisen ja hallan hyisen, katehen.
— Wikipedia: Keski-Pohjanmaan laulu

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan halla lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Vahvistitte runon vallan, kamppailitte harmaan hallan hyistä henkäilyä vastaan.
— Aarni Kouta, Lusiferin kannel
Mennä vuonna oli halla viljan haaskannut ja viime talvi oli vaikea ollut.
— tekijä Usea, Mansikoita ja mustikoita II
Autio Susijänkkä odottaa kuokkijaansa, halla huokuu sieltä niinkuin ennenkin.
— Väinö Kataja, Murheen voima
Harmaja hallakin oli paljon useimmin vieraana Ilmarissa kuin muilla onnellisimmilla.
— Pietari Päivärinta, Pikakuvia 1867 katovuodesta ja sen seurauksista

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (balttilainen)
Vanhin tieto
Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
Levinneisyys
yleinen
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 2 muuta kieltä
  1. suomihalla
  2. balttilainenvertaa liettua šalnà ’kuura; lievä pakkanen’, latvia salna ’pakkanen; kuura’

Vertaa halli1. — suomi → luulajansaame hallē ’halla’, pohjoissaame halˈla, halˈli ’kylmänä syysyönä vedestä ja kosteikosta nouseva sumu, pakkashuuru’, inarinsaame halla, hȧllȧ ’halla’, koltansaame hȧ´llĕ ’kuura’. itämerensuomalaiselta taholta kaiketi myös venäjä murt. gálaga ’sumu, kuura’, gáloga ’sumu’, ja ehkä myös muinaisnorjan sanan hallǽri ’katovuosi’ alku on lainattu ja loppu käännetty suomi hallavuosi sanasta.

Vastineet sukukielissä (8 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenhalla ’halla’
karjalahalla ’halla; kuura, huurre, härmä; kipu; suru, mielipaha; kaihi’
lyydihallu, halle̮, hal ’halla’
vepsähala, hal ’kuura; halla’
vatjaalla, (vatjan Kukkosin murre) halla ’halla’
virohall (g. ‑a) ’sama merkitys; (murt. myös) kuura’
liiviɔ̄la, āla ’kuura; halla’

Kaukaisemmissa sukukielissä

saamesuolˈdne ’kaste; sumu (veden tai maan yllä kylmänä kesäyönä tai syysiltana); (harv.) halla’

← varhaiskantasuomi *šalna

Yhdyssanat ja johdokset

Johdokset

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.frost, night frost, white frost
  • ruotsifrost, vit frost, nattfrost
  • saksaNachtfrost
  • ranskagelée nocturne
  • venäjäзаморозки (м мн)
  • virohall, öökülm

Hierarkia

Yläkäsitteet

Alakäsitteet

Englanninkieliset vastineet

  • frost
  • night frost
  • white frost

Esiintymistiheys

21 431 esiintymää · 8.2 / milj.

Suomi24
8.4
Sanomalehdet
10.5
Aikakauslehdet
10.8
Wikipedia
7.1
Reddit
10.1
Tekstitykset
2.6

Taivutustiedot

Taivutusluokka 9 (kala)

Yleisimmät: hallaa 64 % · halla 24 % · hallan 7 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑlːɑ

Kaikki riimit
luokat:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Halla. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/halla