- Alkuperä
- Lainasana (balttilainen)
- Vanhin tieto
- Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
- Levinneisyys
- yleinen
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 2 muuta kieltä
- suomihalla
- balttilainenvertaa liettua šalnà ’kuura; lievä pakkanen’, latvia salna ’pakkanen; kuura’
Vertaa halli1. — suomi → luulajansaame hallē ’halla’, pohjoissaame halˈla, halˈli ’kylmänä syysyönä vedestä ja kosteikosta nouseva sumu, pakkashuuru’, inarinsaame halla, hȧllȧ ’halla’, koltansaame hȧ´llĕ ’kuura’. itämerensuomalaiselta taholta kaiketi myös venäjä murt. gálaga ’sumu, kuura’, gáloga ’sumu’, ja ehkä myös muinaisnorjan sanan hallǽri ’katovuosi’ alku on lainattu ja loppu käännetty suomi hallavuosi sanasta.
Vastineet sukukielissä (8 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | halla ’halla’ |
|---|---|
| karjala | halla ’halla; kuura, huurre, härmä; kipu; suru, mielipaha; kaihi’ |
| lyydi | hallu, halle̮, hal ’halla’ |
| vepsä | hala, hal ’kuura; halla’ |
| vatja | alla, (vatjan Kukkosin murre) halla ’halla’ |
| viro | hall (g. ‑a) ’sama merkitys; (murt. myös) kuura’ |
| liivi | ɔ̄la, āla ’kuura; halla’ |
Kaukaisemmissa sukukielissä
| saame | suolˈdne ’kaste; sumu (veden tai maan yllä kylmänä kesäyönä tai syysiltana); (harv.) halla’ |
|---|
← varhaiskantasuomi *šalna