Asiasanasto.fi

hu­mi­nasubstantiivi

/ˈhuminɑ/

Merkitykset

  1. 1.tuulen, heiluvien puiden pitämä tai muu luonnon ääniKosken humina saattaa valvottaa keäyönä.
  2. 2.koneiden tai etäisen liikenteen ääni
  3. 3.korvissa soiminen, tinnitus

Synonyymit

Etymologia

humista + johdin -na

Liittyvät sanat

Hierarkia

Yläkäsitteet

Esimerkkilauseet

"Kyllä minä tästä lähtein rupean ahkeraksi", vakuutti Helmi, ja lupauksensa hän myöskin on pitänyt; mutta luonnon helmassa hän, vieläkin halusta lepohetkensä viettää, "*kuunnellen sen kuusen huminata, jonka juurella hänen on asuntonsa*".

Theodolinda Hahnsson, Kotikuusen kuiskehia

On maailman meno levoton ja siellä myrskyt pauhaa, te metsät, metsät hiljaiset, ma teiltä etsin rauhaa, ma tahdon, tahdon nukkua kun poika metsämaan, ma tahdon, tahdon herätä taas honkain huminaan.

Larin-Kyösti, Sydänpäivän lauluja

Esimerkiksi liikenteen humina, meren kohina tai kosken pauhu ovat tällaisia perusääniä, joihin totutaan.

Wikipedia: Äänimaisema

Englanninkieliset vastineet

  • birr
  • humming

Esiintymistiheys

5 948 esiintymää, 2.3 / milj.

Suomi24
2.5
Sanomalehdet
1.7
Aikakauslehdet
2.2
Wikipedia
0.5
Reddit
0.6
Tekstitykset
1.2

Taivutustiedot

Taivutusluokka 12

SijamuotoYksikkö
Nominatiivihumina
Genetiivihuminan
Partitiivihuminaa
Essiivihuminana
Translatiivihuminaksi
Inessiivihuminassa
Elatiivihuminasta
Illatiivihuminaan
Adessiivihuminalla
Ablatiivihuminalta
Allatiivihuminalle
Abessiivihuminatta

Riimit

-uminɑ

Kaikki riimit
luokat: