ir­ral­la

adverbi
Jaa
Viittaa artikkeliin

ir-ral-la (3 tavua) · 7 kirjainta

Merkitys

Esimerkkilauseet

Yks surma suurin on tielläsi sun: elä irralla esteetikoista!
— Eino Leino, Tuulikannel II
Ja se, joka oli kultaa palvelukseensa saanut, istui useimmiten itse kädet irralla työstä.
— Irmari Rantamala, Martva III
"Jos olisit irralla, niin mahtuisitko tästä ikkunasta?" kysyi mies.
— Stanley Weyman, Mustapukuinen mies

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan *irta yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja
  1. suomi*irta
  2. ? balttilainenvertaa liettua ìrti ’avautua, ratketa’, latvia irt (prs. irstu) ’erota, purkautua’, ērst (: ērd-) ’erottaa, ratkoa (ommel)’, ērds ’höllä, irtonainen’, irdens ’murea, möyheä, kuohkea’, liettua ardýti, latvia ārdīt, irdīt ’erottaa, ratkoa; kouhia’

Katso myös irstas.

Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenirtonain ’irtonainen, irrallaan oleva’, irti
karjalairtanaine ’irtonainen’, irtavuo ’irtautua, päästä irti’, irti; irallah, iralleh ’irrallaan, irti, irralleen, erillään, erilleen’, iralline ’irrallaan tai erillään oleva, irtonainen’, iravuo ’irtautua’
lyydiiral ’ulkopuolella, ulkona’, irale, irdaĺe ’ulos’, iraine̮ ’ulkopuolinen’
vepsäird (g. ‑an) ’ulkopuoli’ (kantasuomi perussanan edustaja), erdal, irdal, erdas, irdas ’ulkona’, erdaĺe, irdale̮, irdha ’ulos, pois’
vatja(August Ahlqvistin aineistosta) irtä ’irti’
–(ainakin osittain suomi →) viro irduda ’irrottua, irtautua; irrottautua’, irrutada ’irrottaa, irtauttaa’

(suomi → pohjoissaame irˈdâšuvvât, ‑huvvât ’avautua uudestaan (haava)’; vepsä erd ? → komi erd ’vainio, avoin paikka’)

Liittyvät sanat

Esiintymistiheys

59 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Irralla. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 22.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/irralla