ir­tau­tu­a

verbi/ˈirtɑu̯tuɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ir-tau-tu-a (3 tavua) · 8 kirjainta · Suomen kielen 9 484. yleisin sana

Merkitys

  1. siirtymällä tai muulla tavoin hankkiutua irti jostakin

Synonyymit ja vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

huudahti Wilhelm, koettaen irtautua hänestä.
— Johann Wolfgang von Goethe, Wilhelm Meisterin oppivuodet
Vasta sitte, kun he olivat ulkona vapaassa luonnossa, kun yöilma jäähdytti hänen kuumaa otsaansa, kun hän taas näki kuun ja tähdet ja kuuli Tonavan aaltojen solinan, silloin vasta irtautuivat sanat hänen huuliltansa.
— Viktor von Falk, Kuningatar Dragan rakkausseikkailut
Kuolema oli eskimoille vain ruumiin irtautumista ihmisen sielusta, nimestä, hengityksestä ja luonteesta, jotka palaisivat joskus.
— Wikipedia: Eskimot

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan irtautua lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Hänen kätensä irtautuivat syleilystä kuin iskun herpasemina ja hän antoi tytön soljua viereensä.
— Johannes Linnankoski, Laulu tulipunaisesta kukasta
Kala on kypsä vasta silloin, kun sormilla nipistäessä kalan nahka helposti irtautuu lihasta.
— Aaro A. Nuutinen, Suomen Sveitsissä
Väinämöisen irtautuessa laiturista jatkuivat loppumattomat eläköönhuudot pitkin rantaa.
— Aarne Mustasalo, Kun itämyrsky vinkui

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan *irta yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja
  1. suomi*irta
  2. ? balttilainenvertaa liettua ìrti ’avautua, ratketa’, latvia irt (prs. irstu) ’erota, purkautua’, ērst (: ērd-) ’erottaa, ratkoa (ommel)’, ērds ’höllä, irtonainen’, irdens ’murea, möyheä, kuohkea’, liettua ardýti, latvia ārdīt, irdīt ’erottaa, ratkoa; kouhia’

Katso myös irstas.

Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenirtonain ’irtonainen, irrallaan oleva’, irti
karjalairtanaine ’irtonainen’, irtavuo ’irtautua, päästä irti’, irti; irallah, iralleh ’irrallaan, irti, irralleen, erillään, erilleen’, iralline ’irrallaan tai erillään oleva, irtonainen’, iravuo ’irtautua’
lyydiiral ’ulkopuolella, ulkona’, irale, irdaĺe ’ulos’, iraine̮ ’ulkopuolinen’
vepsäird (g. ‑an) ’ulkopuoli’ (kantasuomi perussanan edustaja), erdal, irdal, erdas, irdas ’ulkona’, erdaĺe, irdale̮, irdha ’ulos, pois’
vatja(August Ahlqvistin aineistosta) irtä ’irti’
–(ainakin osittain suomi →) viro irduda ’irrottua, irtautua; irrottautua’, irrutada ’irrottaa, irtauttaa’

(suomi → pohjoissaame irˈdâšuvvât, ‑huvvât ’avautua uudestaan (haava)’; vepsä erd ? → komi erd ’vainio, avoin paikka’)

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Johdokset

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.detach, secede, disengage
  • ruotsilösgöra, sig

Hierarkia

Englanninkieliset vastineet

  • break away
  • abstract
  • detach
  • disjoint
  • disunite
  • secede
  • disengage

Esiintymistiheys

15 394 esiintymää · 5.9 / milj.

Suomi24
5.8
Sanomalehdet
5.5
Aikakauslehdet
5.5
Wikipedia
16.6
Reddit
9.1
Tekstitykset
3.5

Taivutustiedot

Taivutusluokka 52 (sanoa), vokaalivaihtelutyyppi F

Yleisimmät: irtautua 34 % · irtautumaan 16 % · irtautui 10 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin irtautua taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäirtaudunirtauduinolen irtautunutolin irtautunut
sinäirtaudutirtauduitolet irtautunutolit irtautunut
hänirtautuuirtautuion irtautunutoli irtautunut
meirtaudummeirtauduimmeolemme irtautuneetolimme irtautuneet
teirtaudutteirtauduitteolette irtautuneetolitte irtautuneet
heirtautuvatirtautuivatovat irtautuneetolivat irtautuneet
passiiviirtaudutaanirtauduttiinon irtauduttuoli irtauduttu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäirtautuisinolisin irtautunut
sinäirtautuisitolisit irtautunut
hänirtautuisiolisi irtautunut
meirtautuisimmeolisimme irtautuneet
teirtautuisitteolisitte irtautuneet
heirtautuisivatolisivat irtautuneet
passiiviirtauduttaisiinolisi irtauduttu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäirtaudu—
hänirtautukoonolkoon irtautunut
meirtautukaamme—
teirtautukaa—
heirtautukootolkoot irtautuneet
passiiviirtauduttakoonolkoon irtauduttu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäirtautunenlienen irtautunut
sinäirtautunetlienet irtautunut
hänirtautuneelienee irtautunut
meirtautunemmelienemme irtautuneet
teirtautunettelienette irtautuneet
heirtautunevatlienevät irtautuneet
passiiviirtauduttaneenlienee irtauduttu

Infinitiivit

1. infinitiiviirtautua
1. inf. pitkä muotoirtautuakseen
2. inf. inessiiviirtautuessa
2. inf. inessiivi, passiiviirtauduttaessa
2. inf. instruktiiviirtautuen
3. inf. inessiiviirtautumassa
3. inf. elatiiviirtautumasta
3. inf. illatiiviirtautumaan
3. inf. adessiiviirtautumalla
3. inf. abessiiviirtautumatta
3. inf. instruktiiviirtautuman
4. infinitiiviirtautuminen
5. infinitiiviirtautumaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippiirtautuva
Passiivin 1. partisiippiirtauduttava
Aktiivin 2. partisiippiirtautunut
Passiivin 2. partisiippiirtauduttu
Agenttipartisiippiirtautuma
Kieltopartisiippiirtautumaton

Riimit

-uɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Irtautua. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/irtautua