1keksi1 – merimiesten ja tukinuittajien koukkupäinen työkalu, puoshaka; palohaka; viertokanki; haarukkapäinen kuokka; yksinkertainen käsihara
- Vanhin tieto
- Ljungo Tuomaanpoika, 1609
- Levinneisyys
- yleinen
- Vastineita
- viro, liivi
Vertaa nykyruotsi murt. (Suomi) käkks, tjäkks, tsäkks ’keksi; palohaka; hyljekeihäs; puukoukku, jolla mertoja nostetaan merenpohjasta’ (huomaa myös tjäkkso ’pieni kirves’), muinaisruotsi käxe ’koukku, haka, keksi’, muinaisgotlanti kexi, nykynorja kjeks ’koukkupäinen keppi, jolla kala temmataan veneeseen’, nykytanska (vanh.) keks, (murt.) keis. On epäselvää, kumpaan suuntaan lainaus itämerensuomi ja skandinaavinen kielten välillä on tapahtunut. Katso myös keksiä.
Vastineet sukukielissä (2 kieltä)
Lähisukukielissä
| viro | murt. (Saarenmaa Kihnu) köks (g. ‑i) ’harppuuna; puoshaka’, (Kihnu) käks (g. ‑a) ’puoshaka’, (Põlva) keks ’ruuhenkovertamisase’, (Iisaku) köks (g. ‑i) ’hirrenkuorimiskirves’ |
|---|---|
| liivi | kekš (mon. kekšīd) ’puoshaka’ (→ latvia k̦eksis ’koukku, puoshaka’). |