penk­ka

substantiivi/ˈpeŋkːɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

penk-ka (2 tavua) · 6 kirjainta · Suomen kielen 17 371. yleisin sana

Merkitys

  1. luonnon muovaama tai kaivaen tehty törmä, penkere, reuna

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Jää hyvästi, järven rannat, järven rannat, pellon penkat, kaikki mäntyset mäellä, puut pitkät petäjikössä, pajupehkot, kuusen juuret, lepän lehvät, koivun kuoret!
— Eino Leino, Kalevala näyttämöllä
Tuskin oli ratsumiehen pää noussut penkan päälle, kun käsi tapasi pyssyä, sillä siellä oli täydesti näkyvissä viisi harmaata karhua, yksi iso ja neljä penikkaa.
— Ernest Thompson Seton, Harmaan karhun elämäntarina
Joen penkkoja on loivennettu, uomaan on muokattu koskimaisia kohtia, suvantoja, syvänteitä, pohjapatoja ja lammikoita.
— Wikipedia: Jaaninoja

Etymologia

Vanhin tieto
Kalevala 1835, 1849, 1835
Levinneisyys
yleinen, ei Vermlanti Inkerinmaa
Vastineita
karjala

Lainalähde: Ilmeisesti samaa germaanista alkuperää kuin penkki, katso tätä. Näiden yhteyteen kuuluu myös penger.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalapenkka ’penger’

(suomi → pohjoissaame bæŋˈka ’joen tai järven äkkijyrkkä pohja’).

Samaa juurta olevia sanoja

Englanninkieliset vastineet

  • bank
  • mound

Esiintymistiheys

6 549 esiintymää · 2.5 / milj.

Suomi24
2.7
Sanomalehdet
3.4
Aikakauslehdet
1.6
Wikipedia
0.8
Reddit
1.1
Tekstitykset
0.6

Taivutustiedot

Taivutusluokka 9 (kala), vokaalivaihtelutyyppi A

Yleisimmät: penkkaan 19 % · penkkaa 12 % · penkalle 11 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-eŋkːɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Penkka. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/penkka