pol­tel­la

verbi/ˈpoltelːɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

pol-tel-la (3 tavua) · 8 kirjainta · Suomen kielen 5 643. yleisin sana

Johdettu sanasta: polttaa

Merkitykset

  1. polttaa (ilmaisee usein epävarmuutta tai spekulatiivisuutta)Puolen vuoden ajan olen poltellut pellettiä täysin ongelmitta.
  2. polttaa tupakkaa tai huumetta
  3. (vain y.3.p.) tuntea malttamattomuuttaKesä lähestyy, ja pihan kohennus alkaa poltella mielessä.
  4. (vain y.3.p.) tuntea kutinaa tai kirvelyäKurkkua alkaa poltella ja kihelmöidä.

Esimerkkilauseet

Ajurit lämmittelivät lieden ääressä, juttelivat ja nauroivat, poltellen piippujaan.
— Alphonse Daudet, Fromont vanhempi ja Risler nuorempi
Kallen isä, pastori Kaihovaara, istui keinutuolissa ja poltteli piippuaan hienokseen tyytymättömänä siitä, että Kalle-poika oli poissa jouluaatto-iltana.
— Juho Koskimaa, Elämää katsellessa
Yleensä paleltumaa seuraa ihon värjäytyminen tummemmaksi tai erittäin vaaleaksi, ja sen lisäksi ihoa polttelee tai kutittaa, alue on osaksi tai kokonaan tunnoton, ja joissain tapauksissa paleltuma aiheuttaa erittäin kovaa kipua.
— Wikipedia: Paleltuma

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan poltella lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Siellä kertoo, piippua poltellen, vanha sotamies hirveitä muistelmia retkiltään.
— Maila Talvio, Johan Ludvig Runeberg
Pentti asteli Torttilan vieressä, joka rauhallisesti poltteli piippuaan.
— Vilho Helanen, Ankarat tähdet
Ja sitten keskustelua taas jatketaan sikaria poltellen ja konjakkia maistellen.
— Juho Koskimaa, Signe Björseth
Kauppaneuvos keskustelee huolettomasti poltellen, nojaten ikkunalautaan.
— Lauri Haarla, Halveksittu mies

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan polttaa yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, saame, ersämordva

merk. myös ’mennä kiireesti, painella (paikoin Pohjois-Karjala); vaatia, kärttää (paikoin kaakkoismurteet)’

Vastineet sukukielissä (7 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenpolttā ’polttaa; kirveltää; lyödä, iskeä’, poltikkain ’nokkonen’
karjalapolttoa ’polttaa (tuli; tulessa; kaskea, tervaa, tupakkaa jne.); lyödä, iskeä; heittää jllak; (nopeasta liikkumisesta) painella, pistellä’; polte ’polte, vaiva; suru’, poltto; polttajaine ’polttiainen (hyönteinen); nokkonen’
lyydipolttada, poutada ’polttaa’, poĺt́iaińe, polttelī, polteĺaine̮ ’polttiainen, pienen pieni hyttynen’
vepsäpoutta ’polttaa’, pout́t́eińe ’polttiainen, mäkärä’
vatjape̮ltikkaine, (vatjan Kukkosin murre) polt́śikaz ’nokkonen’, polttā ’polttaa’; pe̮ldikko ’nokkosia kasvava paikka’

(vatja pe̮le̮ttā, viro põletada ’polttaa’ ovat oikeastaan kausat.-johdoksia v:stä vatja pe̮le̮a, viro põleda ’palaa’, vertaa liivi palātə ’polttaa (»palattaa»)’ johd. sanasta paʾllə ’palaa’)

Kaukaisemmissa sukukielissä

saameboalˈdet ’polttaa’ (← *polta-) (pohjoissaame bolˈdijâš (inarinsaame) ’pieni hyönteinen, polttiainen’ ← suomi polttiainen)
ersämordvaersämordva pultams, mokšamordva pə̑ʟtams ’polttaa’.

Polttaa sanaa saame ja mordva vastineineen on pidetty v:n palaa (katso tätä) johd:na, mutta tällöin sanojen suhde on äänt. hämärä.

Yhdyssanat ja johdokset

Johdokset

Esiintymistiheys

31 927 esiintymää · 12.2 / milj.

Suomi24
13.9
Sanomalehdet
1.6
Aikakauslehdet
2.0
Wikipedia
0.7
Reddit
16.8
Tekstitykset
7.9

Taivutustiedot

Taivutusluokka 67 (tulla), vokaalivaihtelutyyppi C

Yleisimmät: poltella 21 % · polttelee 19 % · poltellut 9 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin poltella taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäpolttelenpolttelinolen poltellutolin poltellut
sinäpoltteletpolttelitolet poltellutolit poltellut
hänpoltteleepolttelion poltellutoli poltellut
mepolttelemmepolttelimmeolemme poltelleetolimme poltelleet
tepolttelettepolttelitteolette poltelleetolitte poltelleet
hepolttelevatpolttelivatovat poltelleetolivat poltelleet
passiivipoltellaanpolteltiinon polteltuoli polteltu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäpolttelisinolisin poltellut
sinäpolttelisitolisit poltellut
hänpolttelisiolisi poltellut
mepolttelisimmeolisimme poltelleet
tepolttelisitteolisitte poltelleet
hepolttelisivatolisivat poltelleet
passiivipolteltaisiinolisi polteltu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäpolttele—
hänpoltelkoonolkoon poltellut
mepoltelkaamme—
tepoltelkaa—
hepoltelkootolkoot poltelleet
passiivipolteltakoonolkoon polteltu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäpoltellenlienen poltellut
sinäpoltelletlienet poltellut
hänpoltelleelienee poltellut
mepoltellemmelienemme poltelleet
tepoltellettelienette poltelleet
hepoltellevatlienevät poltelleet
passiivipolteltaneenlienee polteltu

Infinitiivit

1. infinitiivipoltella
1. inf. pitkä muotopoltellakseen
2. inf. inessiivipoltellessa
2. inf. inessiivi, passiivipolteltaessa
2. inf. instruktiivipoltellen
3. inf. inessiivipolttelemassa
3. inf. elatiivipolttelemasta
3. inf. illatiivipolttelemaan
3. inf. adessiivipolttelemalla
3. inf. abessiivipolttelematta
3. inf. instruktiivipoltteleman
4. infinitiivipoltteleminen
5. infinitiivipolttelemaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippipoltteleva
Passiivin 1. partisiippipolteltava
Aktiivin 2. partisiippipoltellut
Passiivin 2. partisiippipolteltu
Agenttipartisiippipolttelema
Kieltopartisiippipolttelematon

Riimit

-oltelːɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Poltella. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/poltella