pu­hel­la

verbi/ˈpuhelːɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

pu-hel-la (3 tavua) · 7 kirjainta · Suomen kielen 4 350. yleisin sana

Merkitys

  1. puhuapuhella itsekseen

Synonyymit ja vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Minua tosiaankin hävettää", puheli nainen, hymyillen typerän teeskentelevästi ja peittäen kasvojaan vapaalla kädellään.
— Frederick Marryat, Peter Simple merillä
Sen kautta pääsee kesä-aikaan vähän ilmaa ulkoa, siellä puhelevat naiset, siellä kirmaavat lapset.
— Alphonse Daudet, Fromont vanhempi ja Risler nuorempi
Kyseessä ei ole mies soittelee ja toinen mies puhelee - kokoonpano, vaan jokainen musiikkikappale on perinteiseen tapaan sanoitettu, sävelletty ja sovitettu omaksi kokonaisuudeksi.
— Wikipedia: Jarmo Stoor

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan puhella lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Hän puheli vilkkaasti muiden neitosten kera ja näytti ylen ujostelemattomalta.
— C. J. L. Almqvist, Käy laatuun
Viimein veti hän Malemute Kidin syrjään ja puheli hetkisen hiljaa hänen kanssaan.
— Jack London, Uusi Odysseus
Ihmisiä liikuskeli sinne tänne tai seisoskeli pienissä ryhmissä hiljaa puhellen.
— Johannes Linnankoski, Pakolaiset
Sairaana ollessaan alkoi emäntä puhella, että hän kaipasi pappia käymään luonaan.
— Emil Lassinen, Uusi tulevaisuus

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan puhua yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro, saame
Vastineet sukukielissä (7 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenpuhhūa ’puhaltaa, tuulla, hengittää’
karjalapuhuo ’puhaltaa (torvea, tuli sammuksiin tai henkiin, siemeniä peltoon); parantaa taikakeinoin, loitsimalla; puhua, jutella; tuulla; puhista, pihistä’, puhuttoa ’antaa tietäjän loitsia’, puhuri ’tuuli, puhuri’
lyydipuhuda ’puhaltaa; lukea loitsuja, kylvää naurista puhaltamalla; lietsoa’, puhuttada ’antaa loitsia’, puhe ’loitsu’
vepsäpuhuda ’puhaltaa, kylvää naurista puhaltamalla; loitsia’, puht́ta ’loitsia’, puhe (mon. puheǵed) ’loitsu’
vatjapuhua ’puhaltaa, tuulla’, puhe̮g, puhe̮h ’puhe’
viropuhuda ’tuulla, puhaltaa; (Wied) paisua’, puhur ’puhallin, lietsoin’, puheleda (murt., Wied) ’puhua, jutella’
–? liivi puʾotə, puʾotsə ’puhaltaa (tuuli)’

Kaukaisemmissa sukukielissä

saamebossot ’tuulla, puhaltaa’
–? itämansi pot-, länsimansi put- ’pirskottaa’, etelämansi potəwl-, länsimansi putās- ’purskauttaa suustaan’
–? itähanti pol-, pola- ’pirskottaa, roiskuttaa; purskahtaa (esiin)’, etelähanti păt- ’purskauttaa suustaan’, pohjoishanti pŏᴧ- ’puhaltaa’
–? selkuppi putōn- ’sylkeä; roiskuttaa, kaataa (vettä)’, puttu ’sylki’

. Onomat. sanoja. Katso myös puhea, puhkaa, puhjeta sekä puhdas.

Tutkimuskirjallisuutta (15)
  • Ganander 1787 NFL 2 410 (sm ~ vi)
  • Porthan 1789 OS 4 140 (+ lpR)
  • Ahlqvist 1856 WotGr 146 (+ va)
  • Ahlqvist 1859 Anteckn 101 (+ ve)
  • MUSz 1873–81 540–41 (tähän kuulumattomia vastineita etäsukukielistä)
  • Ahlqvist 1880 NOstj 122 (+ ostj)
  • Toivonen 1933 FUF 22 157 (+ vog slk)
  • Kettunen 1938 LivW 317 (+ li)
  • Siro 1949 SUST 93 124–34
  • FUV 1955 51
  • SKES 1962 626–27 (+ ka ly; onomat.)
  • DEWOS 10 1982 1147
  • Häkkinen 1987 ES 240–41
  • UEW 1988 409–10
  • Sammallahti 1988 UrLang 547

Lue myös Kotuksen kirjoitus puhua.

Englanninkieliset vastineet

  • visit

Esiintymistiheys

45 784 esiintymää · 17.4 / milj.

Suomi24
12.4
Sanomalehdet
9.7
Aikakauslehdet
151.9
Wikipedia
0.8
Reddit
3.1
Tekstitykset
8.6

Taivutustiedot

Taivutusluokka 67 (tulla)

Yleisimmät: puhelin 72 % · puhella 6 % · puhelee 5 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin puhella taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäpuhelenpuhelinolen puhellutolin puhellut
sinäpuheletpuhelitolet puhellutolit puhellut
hänpuheleepuhelion puhellutoli puhellut
mepuhelemmepuhelimmeolemme puhelleetolimme puhelleet
tepuhelettepuhelitteolette puhelleetolitte puhelleet
hepuhelevatpuhelivatovat puhelleetolivat puhelleet
passiivipuhellaanpuheltiinon puheltuoli puheltu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäpuhelisinolisin puhellut
sinäpuhelisitolisit puhellut
hänpuhelisiolisi puhellut
mepuhelisimmeolisimme puhelleet
tepuhelisitteolisitte puhelleet
hepuhelisivatolisivat puhelleet
passiivipuheltaisiinolisi puheltu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäpuhele—
hänpuhelkoonolkoon puhellut
mepuhelkaamme—
tepuhelkaa—
hepuhelkootolkoot puhelleet
passiivipuheltakoonolkoon puheltu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäpuhellenlienen puhellut
sinäpuhelletlienet puhellut
hänpuhelleelienee puhellut
mepuhellemmelienemme puhelleet
tepuhellettelienette puhelleet
hepuhellevatlienevät puhelleet
passiivipuheltaneenlienee puheltu

Infinitiivit

1. infinitiivipuhella
1. inf. pitkä muotopuhellakseen
2. inf. inessiivipuhellessa
2. inf. inessiivi, passiivipuheltaessa
2. inf. instruktiivipuhellen
3. inf. inessiivipuhelemassa
3. inf. elatiivipuhelemasta
3. inf. illatiivipuhelemaan
3. inf. adessiivipuhelemalla
3. inf. abessiivipuhelematta
3. inf. instruktiivipuheleman
4. infinitiivipuheleminen
5. infinitiivipuhelemaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippipuheleva
Passiivin 1. partisiippipuheltava
Aktiivin 2. partisiippipuhellut
Passiivin 2. partisiippipuheltu
Agenttipartisiippipuhelema
Kieltopartisiippipuhelematon

Riimit

-uhelːɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Puhella. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/puhella