- Alkuperä
- Lainasana (germaaninen: *burja-)
- Vanhin tieto
- Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
- Levinneisyys
- yleinen, ei Lounais-Suomi Etelä-Pohjanmaa
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, vepsä, vatja, viro, liivi, pohjoissaame
Lähtökohta: ← germaaninen *burja-, vertaa muinaisnorja byrr, nykyruotsi (murt.) bör ’myötätuuli, suotuisa tuuli’. — Merk:iin ’pörröinen, tuuhea-, pitkäkarvainen; pörhistää (karvat); lähteä kiireesti’, joita varsinkin suomi:ssa ja saame taholla runsaasti tavataan, vertaa muinaisyläsaksa burien (germaaninen *burjan) ’nostaa ylös’, sih burien ’nousta ylös, kohota’, muinaisnorja byrja ’saada vauhtiin, alkuun; nostaa ylös’ (nykyruotsi börja ’aloittaa’). germaaninen sanojen lähtökohtana on v. *bēr- ’kantaa, saada liikkeelle’; *burja- siten alkuaan ’liikkeelle paneva voima’, joka on voinut olla myötätuuli, mutta yhtä lailla (joko germaaninen taholla tai vasta kantasuomi:ssa) ’tuulen voimaa kasvattava (lehti)purje, veneen kokkaan lyöty nuori lehtipuu’. — itämerensuomi → liettua bùrė, latvia bure, bur̦e ’purje’, muinaisvenäjä prě, pŭrě ’sama merkitys’
purjakka (Iitti) ’kova vauhti’, purjuta (paikoin Etelä-Karjala) ’tuulla kovasti’
Vastineet sukukielissä (7 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | purje ’purje’ |
|---|---|
| karjala | purjeh ’sama merkitys’, purjehtie ’purjehtia; panna purjeeksi’ |
| vepsä | puŕeh |
| vatja | (Tsv) purje̮ ’purje’ |
| viro | puri (g. purje) ’purje’, purjetada ’purjehtia, seilata’, ilmeisesti myös purjus ’humalassa’ (josta → suomi paikoin kaakkoismurteet purju: purjussa, inkeroinen purjus, vatja purjuz ’sama merkitys’), purjutada ’juopotella’ |
| liivi | pūŕaz ’purje’, pūŕitə ’purjehtia’ |
Kaukaisemmissa sukukielissä
| pohjoissaame | pohjoissaame borjâs (piitimensaame luulajansaame inarinsaame koltansaame kildininsaame turjansaame) ’purje’, borjâstit ’purjehtia’, pohjoissaame borˈjâd (inarinsaame koltansaame kildininsaame turjansaame) ’myötätuuli, purjetuuli’ |
|---|