rus­ko

erisnimi, substantiivi/ˈrusko/
Jaa
Viittaa artikkeliin

rus-ko (2 tavua) · 5 kirjainta

Merkitykset

substantiivi

  1. ruso, punerrusaamurusko, iltarusko
  2. (yhdyssanan alkuosana)ruskea

erisnimi

  1. kunta Varsinais-Suomen maakunnassa

Esimerkkilauseet

Oi suloisuuden suloisuutta syvää — sovittaa, lääkitä ja tehdä hyvää, hymyillä, virkkain: "Vain ilon, valon muistan, muuta en!" Mult' ovat keväät ainiaaksi poissa ja ystäväni haudan kammitsoissa; on ilta kirkkain, mä istun yksin, ruskoon katsellen.
— Uuno Kailas, Uni ja kuolema
Loikkasi kärryille jälleen lausuen karkean kiroussanan, sekä alkoi sukia ruskoansa minkä ennätti, ohjasten perillä, lauteille, äännellen "äh, äh, äh, äääth!" sekä huuliaan ankarasti maiskuttaen.
— Eero Järvinen, Lehtiviidan torppari
Uskotaan myös, ettei näin syntyneitä kantamuotoja ollut vain yksi, vaan endosymbioosi muodostui samoihin aikoihin useiden eri lajien kanssa, jotka sitten kehittyivät muun muassa rusko -, kulta -, puna - ja viherleviksi.
— Wikipedia: Kasvit

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan rusko lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Substantiivit
Karjakujan takana reunustaa metsän huippuja ruskon punertava ääriviiva...
— Joel Lehtonen, Putkinotko
Ehtoo tummuu, rusko sammuu mustaan yöhön, Syttyy hiillos, leimuu liesi, hehkuu rauta.
— Aarni Kouta, Jäiset temppelit
Sehän pitäisi olla kuin laskeva illan rusko, joka kertoo millainen päivä on ollut.
— Lauri Luoto, Ikuiset uhritulet
Rusko punersi jo värikkäämmin muurinkylkeä.
— Urho Karhumäki, Korpiherra

Etymologia

Sanakirjassa
Johdos, käsitellään sanan ruskea yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro
Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenruskia ’ruskea’, ruskottā ’ruskottaa’, rusko, ruskulain ’silmäterä; munankeltuainen’
karjalaruskie ’punainen, punaruskea; punakka; rakas, kallis, kaunis; veri; munankeltuainen’, ruskehtuo ’ruskistua, paistua’, ruskottoa ’punertaa, punoittaa, rusottaa’, rusko ’rusko, punerrus taivaalla’
lyydirusked ’punainen, punakka; ruskea’, rusketa ’ruskettua (auringossa)’, ruskottada ’punoittaa, olla punaisena’
vepsärusked ’punainen, punakka; kaunis’, ruskištada ’punoittaa, punertaa’, ruskištuda ’ruskistua, punastua’, ruskota (prs. rusknob) ’punastua’
vatjaruske̮a ’ruskea; punainen (Must); punakeltainen (Emil Nestor Setälän aineistosta)’, ruskolain ’munankeltuainen’
viroruske (Wied ruskijas, rusmine) ’punaruskea; (murt.) munankeltuainen’.

Vanhoja itämerensuomi lainoja lienevät sekä saame rušˈkâd ’(puna- tai kellan)ruskea’ (kantasaame *rućk-) että koltansaame roška̮d (kildininsaame turjansaame) ’ruskea, punainen’ (kantasaame *rośk-).

Esiintymistiheys

3 010 esiintymää · 1.1 / milj.

Suomi24
0.7
Sanomalehdet
2.1
Aikakauslehdet
9.4
Wikipedia
4.2
Reddit
0.5
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1 (valo)

Yleisimmät: rusko 41 % · ruskon 32 % · ruskossa 8 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-usko

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Rusko. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/rusko