rus­ko

Henna on poissa, kai kuorsailee jo kievarukko, Jussi se rippinsä varmaan kuulee nyt, Tamb... jo kylässäkin kiekui kukko, rusko on taivaalle hiljaa hiipinyt.

Oi suloisuuden suloisuutta syvää — sovittaa, lääkitä ja tehdä hyvää, hymyillä, virkkain: "Vain ilon, valon muistan, muuta en!" Mult' ovat keväät ainiaaksi poissa ja ystäväni haudan kammitsoissa; on ilta kirkkain, mä istun yksin, ruskoon katsellen.

Uskotaan myös, ettei näin syntyneitä kantamuotoja ollut vain yksi, vaan endosymbioosi muodostui samoihin aikoihin useiden eri lajien kanssa, jotka sitten kehittyivät muun muassa rusko -, kulta -, puna - ja viherleviksi.