- Alkuperä
- Lainasana (ruotsi)
- Vanhin tieto
- Ericus Schroderus, 1637
- Levinneisyys
- paikoin murt.
- suomiruukku
- ruotsivertaa nykyruotsi, varhaisempi uusruotsi, muinaisruotsi kruka ’ruukku’
- keskialasaksakrūke ’sama merkitys’
ruuk-ku (2 tavua) · 6 kirjainta · Suomen kielen 9 959. yleisin sana
Vankkurit kolisivat, ruukut helskyivät koreissa, polttosavikuva horjui kaljujen päälakien yläpuolella.Palvelustytötkin, joita oli kaksi keittiössä, katsoivat pitkään tuota suurta ruukkua, joka, kiilloittamaton ja matkalla paikattu kun oli, ei juuri ollut mikään kaunis kapine.Kasvia viljellään myös koristekasvina, esimerkiksi kivikkopuutarhoissa, kukkapenkeissä, ruukuissa ja kivimuurien päällä.Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan ruukku lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.
Mutta särkynyttä ruukkua säilytetään siinä suvussa vielä tänäkin päivänä kalliina muistona.Toistaiseksi luolasta on löydetty rikottuja ruukkuja, kääröjen sitomiseen käytettyjä nauhoja ja nahanpalasia.Hän tilasi toisen ruukun olutta ja joi useampaan otteeseen, janoaan sammuttaakseen.Meksikolainen viittasi yhdelle naisista, joka pian saapui tuoden vedellä täytetyn ruukun.14 361 esiintymää · 5.5 / milj.
Taivutusluokka 1 (valo), vokaalivaihtelutyyppi A
Yleisimmät: ruukku 17 % · ruukkuun 16 % · ruukun 14 %
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
-uːkːu
Kaikki riimitAsiasanasto.fi. (s.a.). Ruukku. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/ruukku