1virrata1 – liukua, luisua; vieriä, pyöriä
- Alkuperä
- Lainasana (nykyruotsi: virra)
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan firrata yhteydessä
Lähtökohta: ← nykyruotsi murt. virra ’paiskata, luiskahtaa, liitää sivuun (esimerkiksi reki), kaataa, heilua edestakaisin’, huomaa myös nykyruotsi murt. firr(a) ’heilua tai heilahtaa ympäri’.
Samaa juurta olevia sanoja
2virrata2 – (nesteistä, kaasuista tms.:) juosta, valua, vuotaa, norua
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan virta yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vatja, viro
Lähtökohta: mahdollisesti joko ← balttilainen, vertaa liettua vir̃tis ’(vesi)pyörre’, vìrti ’kiehua, porista’, tai tätä vanhemmasta indoeurooppalainen lähteestä (lähinnä baltoslaavin *virta (slaavilainen vĭrtŭ) tai *virtā (slaavilainen vĭrta)).
Myös omap. alkuperää on pidetty mahdollisena, vertaa viri ja virkeä. — suomi → pohjoissaame virˈde (luulajansaame inarinsaame koltansaame kildininsaame turjansaame) ’virta, vuolle, vuolas joki’.
Vastineet sukukielissä (5 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | virta ’meren, joen virta’, virrata ’virrata’ |
|---|
| karjala | virta ’virtaus, virranjuoksu’, virrata ’juosta (vesi)’ |
|---|
| lyydi | vird ’virta’, virdatoińe ’tyyni (kohta joessa)’ |
|---|
| vatja | virta ’virta’, virtān (prs.; August Ahlqvistin aineistosta), virtama ’virrata’ |
|---|
| viro | virrata ’kuohua, väreillä (neste)’ |
|---|
Samaa juurta olevia sanoja