- Alkuperä
- Lainasana (varhaisempi uusruotsi: tijma)
- Vanhin tieto
- 1630
- Slangissa
- 1910 lähtien
- Levinneisyys
- Pohjanmaa Pohjois-Suomi Vermlanti, osin Varsinais-Suomi, paikoin Pohjois-Satakunta Keski-Suomi Pohjois-Savo
- suomitiima
- varhaisempi uusruotsitijma, tīme, timme, muinaisruotsi time ’aika, ajankohta, ajanjakso; hetki, tunti; tilaisuus, kerta; seikka’, nykyruotsi timme, timma ’tunti’, muinaisnorja tími ’aika, kerta, onni’, anglosaksi tīma ’aika, tilaisuus’skandinaavinen → pohjoissaame tiiˈbmâ (uumajansaame piitimensaame luulajansaame inarinsaame) ’tunti; kello’
Tähän yhteyteen kuulunevat myös etupäässä savolaismurteet tunnetut postpositiot tiimalla, ‑lta, tiimoilta, tiimoin ’tähden, takia; turvin, keralla, tavoin’.
Samaa juurta olevia sanoja
Helsingin slangissa
timma ’tunti; oppitunti’; myös timme, tiima
← ruotsi timme ’tunti’ (muinaisnorja eli muinaislänsiskandinaavi tími ’tunti’, muinaisenglanti tīma, englanti time ’aika’); muodossa tiima ehkä murresanan tiima ’hetki’ vaikutusta; vertaa taimi.