ku­lu­a

verbi/ˈkuluɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ku-lu-a (2 tavua) · 5 kirjainta · Suomen kielen 499. yleisin sana

Johdettu sanasta: kulu

Merkitykset

  1. vähitellen huonontuen tai muuten osoittaa käytön merkkejäMaali kului parissa kymmenessä vuodessa pois.
  2. vähetä käytön takiaRahaa kului paljon.
  3. (ajasta) edetä, mennä eteenpäinAika kuluu nopeasti.

Synonyymit ja vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Luotehetar luonnon tyttö, mannun eukon palkkalainen, jok' oot vuoren vartijana, raha purnun paimenena, anna mulle avaimia, lainoa läpäksimiä, jolla aartehet avoan! En kuluta kultiasi.
— Kaarle Krohn, Suomalaisten runojen uskonto
Ja talvi kului rauhallisesti ja säännöllisesti; iltahämärällä soitti Anna usein vanhuksille, toisinaan hän lauloikin, mutta se tapahtui harvemmin; hän ei ollut nyt iloisella mielellä, mikä häntä ennen ehdottomasti pakotti laulamaan.
— tekijä Usea, Novelleja ja kertomuksia III
Oireet voivat vaihdella, ja niitä ovat virtsaamistarpeen tihentyminen, tarve herätä yöllä virtsaamaan, virtsan kulun vaikeutuminen ja virtsasuihkun heikentyminen.
— Wikipedia: Eturauhanen

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan kulua lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Iltapäivän tunnit kuluivat hitaasti, koska ne olivat jonkunlaisia odotustunteja.
— Zane Grey, Metsien mies
Muista, etten ole näiden viikkojen kuluessa uskaltanut sinua juuri lähestyäkään.
— Emmuska Orczy, Pustan poika

Etymologia

Vanhin tieto
Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
Levinneisyys
yleinen
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 4 muuta kieltä
Vastineet sukukielissä (10 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkullūa, kulu ’rahanmeno’, kuluttā
karjalakuluo, kulu, kuluttoa
lyydikuluda, kulu
vepsäkuluda, kulu ’kulunut, kulu, raukka, poloinen’
vatjakulua, kulu, kuluttā
virokuluda, kulu, kulutada
liivikuʾllə ’kulua’, kuʾl (mon. kulūd) ’kulunki, kustannus’, kuʾltə ’kuluttaa’

Kaukaisemmissa sukukielissä

pohjoissaamepohjoissaame gollât (luulajansaame inarinsaame koltansaame) ’kulua (aika, rahat, ruokatavarat, vaatteet)’ (lapissa todennäköisesti on alkup. *e-vartalo säilynyt), pohjoissaame gollo (luulajansaame inarinsaame koltansaame) ’(ajan, rahan) kulu, kulunki’, pohjoissaame golâtit (luulajansaame inarinsaame koltansaame) ’kuluttaa’
etelämansietelämansi kol-, itämansi χ˳ol-, länsimansi kol-, pohjoismansi χol- ’loppua, lakata, riutua’, itämansi χ˳olt-, länsimansi k˳olt-, pohjoismansi χolt- ’kuluttaa, hävittää’
itähantiitähanti kŏla-, kŏᴧ-, etelähanti χŏta-, χŏt- ’loppua, kulua loppuun (esimerkiksi leipä, vaate), vähetä (kuu), lyhetä (päivä, yö)’, pohjoishanti χŏᴧa-, χŏl- ’kulua loppuun’
–? unkari hull ’pudota, varista’, hullat ’pudottaa, vuodattaa (verta, kyyneleitä)’.

Samaa juurta olevia sanoja

Englanninkieliset vastineet

  • corrode
  • wear on
  • go
  • corrade
  • rub off
  • wear
  • progress
  • glide by

Esiintymistiheys

633 915 esiintymää · 241.5 / milj.

Suomi24
226.7
Sanomalehdet
388.7
Aikakauslehdet
589.0
Wikipedia
197.4
Reddit
122.2
Tekstitykset
162.8

Taivutustiedot

Taivutusluokka 52 (sanoa)

Yleisimmät: kuluessa 30 % · kuluu 25 % · kulunut 22 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin kulua taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäkulunkuluinolen kulunutolin kulunut
sinäkulutkuluitolet kulunutolit kulunut
hänkuluukuluion kulunutoli kulunut
mekulummekuluimmeolemme kuluneetolimme kuluneet
tekuluttekuluitteolette kuluneetolitte kuluneet
hekuluvatkuluivatovat kuluneetolivat kuluneet
passiivikulutaankuluttiinon kuluttuoli kuluttu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkuluisinolisin kulunut
sinäkuluisitolisit kulunut
hänkuluisiolisi kulunut
mekuluisimmeolisimme kuluneet
tekuluisitteolisitte kuluneet
hekuluisivatolisivat kuluneet
passiivikuluttaisiinolisi kuluttu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäkulu—
hänkulukoonolkoon kulunut
mekulukaamme—
tekulukaa—
hekulukootolkoot kuluneet
passiivikuluttakoonolkoon kuluttu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkulunenlienen kulunut
sinäkulunetlienet kulunut
hänkuluneelienee kulunut
mekulunemmelienemme kuluneet
tekulunettelienette kuluneet
hekulunevatlienevät kuluneet
passiivikuluttaneenlienee kuluttu

Infinitiivit

1. infinitiivikulua
1. inf. pitkä muotokuluakseen
2. inf. inessiivikuluessa
2. inf. inessiivi, passiivikuluttaessa
2. inf. instruktiivikuluen
3. inf. inessiivikulumassa
3. inf. elatiivikulumasta
3. inf. illatiivikulumaan
3. inf. adessiivikulumalla
3. inf. abessiivikulumatta
3. inf. instruktiivikuluman
4. infinitiivikuluminen
5. infinitiivikulumaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippikuluva
Passiivin 1. partisiippikuluttava
Aktiivin 2. partisiippikulunut
Passiivin 2. partisiippikuluttu
Agenttipartisiippikuluma
Kieltopartisiippikulumaton

Riimit

-uluɑ

Kaikki riimit
aiheet:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kulua. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kulua