va­vah­taa

Mutta kuullessaan avaimen kiertyvän vavahti hänen sylissään oleva nainen; se oli vainotun sielun vitkaista, kolkkoa vavistusta; ja äkkiä tajusi ritari, että Mora tullessaan hänen luokseen oli valinnut sen osan, mikä hänestä näytti vaikeammalta.

Ja huonehess' on niinkuin salainen tenho ois, Kuin aamull' on, kun koitar yön vaipan siirtää pois: Värähtää koko luonto, puun lehvät vavahtaa, Ja ruskoon peittyy taivas ja kastehelmiin maa.

Karilleajo oli niin voimakas, että koko laiva vavahti ja suurin osa matkustajista menetti tasapainonsa.