viu­lu

substantiivi/ˈʋiu̯lu/
Jaa

Merkitys

  1. 4-kielinen, korkeaäänisin jousisoitin, jolla on keskeinen asema kamari- ja klassisessa orkesterimusiikissa

Etymologia

< ruotsi < ranska

Yhdyssanat ja johdokset

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.violin, fiddle
  • ruotsifela, fiol, violin
  • saksaGeige (f)
  • venäjäскрипка (f)
  • esp.violín
  • viroviiul
  • italiaviolino (m)
  • puolaskrzypce

Hierarkia

Esimerkkilauseet

— Mutta, hyvä ystävä, taidat olla päissäsi itsekin, vastasi runoilija filosofille, joka oli istuutunut porrastasanteelle — Viuluhan se on.
— Henri Murger, Boheemielämää
Kun seurueen päällikkö, tuo sama koppanokkainen, korvarenkainen mies, joka hänet oli ostanut, otti viulunsa ja veti ensimmäiset haikeat säveleensä, kävi väristys läpi koko hänen olentonsa.
— Eino Leino, Kootut teokset XII
säkkipilliä, posetiivia, skalmeijaa, viulua ja huilua.
— Wikipedia: Folk metal

Englanninkieliset vastineet

  • fiddle
  • violin

Esiintymistiheys

21 828 esiintymää · 8.3 / milj.

Suomi24
6.8
Sanomalehdet
28.6
Aikakauslehdet
12.8
Wikipedia
19.5
Reddit
4.8
Tekstitykset
8.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviviulu
Genetiiviviulun
Partitiiviviulua
Essiiviviuluna
Translatiiviviuluksi
Inessiiviviulussa
Elatiiviviulusta
Illatiiviviuluun
Adessiiviviululla
Ablatiiviviululta
Allatiiviviululle
Abessiiviviulutta

Riimit

-iulu

Kaikki riimit
aiheet:

Lähteet