- Alkuperä
- Lainasana (skandinaavinen)
- Vanhin tieto
- Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
- Levinneisyys
- paikoin hämäläismurteet
- Vastineita
- karjala
Lähtökohta: ← skandinaavinen, vertaa muinaisnorja frouva, frova, frú(a) ’rouva, vaimo, valtiatar, ylhäinen nainen’, myöhäinen muinaisruotsi frua, fruwa, nykyruotsi fru ← keskialasaksa vrouwe, vra(u)w(e) ’herratar, kuningatar; aviovaimo; nainen’ (muinaisalasaksa eli muinaissaksi frūa, muinaisyläsaksa frouwa). Myös suomi sanan lainautumista suoraan ← keskialasaksa on pidetty mahdollisena. — inkeroinen prouva ’rouva’ ← viro; vatja frovva ’sama merkitys’ ehkä ← suomi tai ruotsi; viro proua, murt. myös (p)rovva, prõua, (p)ruua, (Wied) praua ’sama merkitys’ ← keskialasaksa; pohjoissaame (f)ruvˈva (luulajansaame koltansaame) ’sama merkitys’ ← skandinaavinen, mutta pohjoissaame roavˈva (luulajansaame inarinsaame koltansaame) ’sama merkitys’ ← suomi.
Vastineet sukukielissä (1 kieli)
Lähisukukielissä
| karjala | rouva ’rouva; piika’ |
|---|