a­jok­ki

substantiivi/ˈɑjokːi/
Jaa
Viittaa artikkeliin

a-jok-ki (3 tavua) · 6 kirjainta · Suomen kielen 13 297. yleisin sana

Johdettu sanasta: ajo

Merkitys

  1. Henkilön hallussa oleva ja kulkemiseen tai kuljetukseen käyttämä eläin. Myös samaan tarkoitettu ajoneuvo.

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Silloin koneenkäyttäjä, Aaretti taisi olla hänen nimensä, pysäytti ajokkinsa ja odotti, kunnes karja järkiintyi ja palasi tielle.
— Heikki Välisalmi, Elämän kiertokulku
Niin juteltiin, yksi yhtä, toinen toista, ja kämpän pihalla oli jo hulina käynnissä, kun ajokkeja riisuttiin ja laitettiin ja loimitettiin ja pantiin ruokaa eteen.
— Veikko Korhonen, Miehet sen tekevät
Liian pitkään liu 'ussa odottaessa ajokin kiihdytystila laukeaa, kiihdytysmahdollisuus menetetään, ja lopulta ajokki pyörähtää.
— Wikipedia: Crash Team Racing

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan ajokki lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Substantiivit
Kirjastoautojen koreja ovat rakentaneet Kiitokori Oy Kausalassa, Ajokki Oy Tampereella, Nummela Oy Kaarinassa ja Erikoiskori Oy Iisalmessa.
— Wikipedia: Kirjastoauto

Etymologia

1ajokki1 – auto tm. ajoneuvo; ajohevonen, ajoporo

Alkuperä
Johdos
Sanakirjassa
Käsitellään sanan ajaa yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 5 muuta kieltä

Johdos sanasta ajo.

Lainalähde: ? ← indoeurooppalainen *aǵ-, vertaa muinaisintia ájati ’ajaa’, avesta azaiti ’sama merkitys; kuljettaa pois’, kreikka agō ’vien’, latina ago ’ajan, vien, toimin’ jne. (yhdistys on konsonantin takia epävarma).

jne. (katso myös aittua, ajos)

Vastineet sukukielissä (11 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenajjā ’ajaa hevosta, kulkea hevosella; karkottaa’, ajo ’ajo, veden rannalle tuoma tavara’
karjalaajoa ’ajaa, kuljettaa; soutaa; pakottaa (menemään), karkottaa; ajaa takaa (esimerkiksi riistaa); työntää, tunkea, painaa’, ajo, ajokas ’ajoporo’, ajattoa ’ajattaa’, ajatella (merk. myös) ’ajaa pakoon’
lyydi, vepsäajada muun muassa ’ajaa (hevosella), soutaa; hiihtää, karkottaa’
vatjaajā ’ajaa hevosta; karkottaa’, ajo (Tsv) ’ommeljakso, neulos’
viroajada ’ajaa; karkottaa; luoda karvansa, toimittaa (asia); ommella; soittaa’, aje, ae ’ommel, reunus; käänne (vaatteessa); tuulastus’, aju ’ajo; ommel’, aeleda, ajeleda ’ajelehtia, kuljeksia (joutavana); kieriskellä, madella’ jne.
liiviaʾijjə muun muassa ’ajaa; ajaa takaa, syöstä’, aʾilə ’juosta, kiiruhtaa; virrata’ yms., ajābəz ’pistos (ruumiissa, vertaa ailas, ajos)’

Kaukaisemmissa sukukielissä

saamevuoggjet ’ajaa, matkustaa’ jne. (pohjoissaame aggjet ’ajaa’ ← suomi)
udmurttiuji̮ni̮, uini̮ ’ajaa, ajaa takaa’
komivojni̮ ’karata, lähteä karkuun jnk kanssa; viedä nopeasti pois’, vojli̮ni̮ ’juosta’, vojledli̮ni̮ ’ajaa; ajaa takaa’
itämansiitämansi wojt- ’ajaa takaa’, (? etelämansi itämansi aj-, länsimansi pohjoismansi oj- ’karata, paeta’, ajt-, ojt- ’juoksuttaa, antaa juosta’)

2ajokki2 – peikko, joka huusi metsässä viekoitellakseen luokseen lapsia; olento, jonka uskottiin öisin ahdistelleen kotieläimiä, niin että ne aiheetta hikosivat tai niistä lähti karva

Sanakirjassa
Käsitellään sanan ajattara yhteydessä
Vastineita
viro

muun muassa ’nopeasti liikkuva, kovasti huutava, (Vermlanti myös) pienikokoinen olento, joka asuu metsässä ja joskus nauraa pahalla äänellä’

Sanojen alkuperä hämärä: ne voivat liittyä verbiin ajaa (katso tätä) ja sen johdokseen ajattaa, kuten ilmeisesti ajattaja ’peikko, joka huusi metsässä viekoitellakseen luokseen lapsia (Fellman); olento, jonka uskottiin öisin ahdistelleen kotieläimiä, niin että ne aiheetta hikosivat tai niistä lähti karva (hajat. Savo Pohjois-Pohjanmaa)’, ajajainen (kaakkoismurteet Etelä-Savo Inkerinmaa; paikoin myös ajaja, ajokas, ajokki) ’sama merkitys’ Monia muitakin selityksiä on esitetty: sekaantumina näihin on liitetty suomi (osittain karjala) loits. esiintyvä Aattara jne. (A:n, Atsaran, Attalaisen, Aholaisen, Ahtolaisen, Ahkolaisen, Ajolaisen aidan vitsas); varsin epätodennäköisiä ovat kaikki esitetyt oletukset balttilainen, turkin kieli, skandinaavinen ja vanhasta indoeurooppalaiselta taholta tulleesta tai Raamattu 1758 välityksellä saadusta itäm. (aramea) lainasta.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä (epävarma)

viroaiatar, ajatar, eteläviro äi(j)ätär ’väkevä kirous ja voimasana; paholaisen äiti yms.’ (vertaa suomi Renv 1826 äijätär ’vanhuuden jumalatar’).

Esiintymistiheys

9 593 esiintymää · 3.7 / milj.

Suomi24
3.1
Sanomalehdet
22.0
Aikakauslehdet
4.9
Wikipedia
2.3
Reddit
0.6
Tekstitykset
0.8

Taivutustiedot

Taivutusluokka 5 (risti), vokaalivaihtelutyyppi A

Yleisimmät: ajokki 33 % · ajokin 23 % · ajokkia 8 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑjokːi

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Ajokki. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/ajokki