- Alkuperä
- Käännöslaina
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan sopia yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vatja, viro
Lähtökohtana lähinnä englannin digital television adapter ’digisovitin’, jossa digital ’digitaalinen’ (← latinan digitalis ’sormeen liittyvä’, johdos sanasta digitus ’sormi’) + television ’televisio’ (jonka pohjana ovat kreikan tēle- ’kauko-’, johdos sanasta tē̃le ’kaukana’ + latinan visio ’näky; näkeminen’, johdos verbistä videre ’nähdä’) + adapter ’sovitin’ (johdos verbistä adapt ’soveltaa; sovittaa’ ← ranskan adapter ’mukauttaa; sovittaa’ ← latinan adaptare ’mukauttaa; sovittaa’, jossa ad- ’kohti, päin’ + aptare ’sovittaa’, johdos sanasta aptus ’sopiva; kuntoon pantu; yhteen liitetty; kiinnitetty’, johdos verbistä apere ’kiinnittää, sitoa’).
Latinan videre‑verbin eräät taivutusmuodot perustuvat vartaloon vis-.
Suomen sovitin on johdos verbistä sovittaa.
Johd:ia sanasta sopa ’vaate’ (katso tätä); merk:n kehitys on kulkenut konkreettisesta vaatteen sopimisesta abstraktiin suuntaan.
Vastineet sukukielissä (5 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | soppīa ’sopia, mahtua; sopia keskenään, tehdä sovinto, sopimus; olla sovelias’, sovittā ’sovittaa’, sopimatoin ’epäsopuinen, eripurainen’, sopu ’sopu; sovinto’ |
|---|---|
| karjala | sopie ’mahtua, sopia; olla sopiva, soveltua; sopia yhteen; tehdä sopimus, sovinto; suostua, tyytyä; kelvata; sovittaa, korvata’, sopimatoin ’sopimaton, mahtumaton; riitaisa’, sovittoa ’sovitella, suostutella, välittää, saada sopimaan’, sopu ’sopu; sovinto; sopimus, ehto’ |
| lyydi | sobida ’sopia’, sobu ’sopu’ |
| vatja | sopia ’sopeutua, sopia’, (Tsv) sovitte̮- ’sovittaa, lepyttää’ (luultavasti ← inkeroinen) |
| viro | sobida ’sopia, kelvata, soveltua, olla omiaan’, sobimatu ’sopimaton, kelpaamaton; epäsopuinen; käymätön’, sobitada ’sovittaa, sopeuttaa; järjestää; välittää’ |
(suomi → pohjoissaame soappât (luulajansaame inarinsaame koltansaame) ’sopia; tehdä sovinto’, nykyruotsi murt. Suomi sopja ’sopia jhk’, sopjas ’täsmätä, pitää yhtä’).