hon­ka

erisnimi, substantiivi/ˈhoŋkɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

hon-ka (2 tavua) · 5 kirjainta · Suomen kielen 11 337. yleisin sana

Merkitys

  1. (murteellinen)(länsimurteissa)isokokoinen suorarunkoinen mänty, yleensä metsän keskellä kasvavaVielä niitä honkia humisee Suomen salomailla.

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Siell on vanhoa väkeä, iän kaiken istunutta, maan alla maannutta, hongassa homehtunutta, joka on kauan maassa maannut, kauan liekona levännyt.
— Kaarle Krohn, Suomalaisten runojen uskonto
Olin lähdössä mailta Italian, — koti-ikävä matkaani johti... Jäi sinne auringonautereet, kuvapatsaat, jotka hohti lumivalkeina juurella piiniain: nuo hongat, mustat ja raskaat, ne ikuisuutta miettivät kai... Mut allansa soittivat kaskaat.
— Joel Lehtonen, Kiinalainen intermezzo; Rahvaanihannoitsijan Damaskus
Erikoisosaston väki on laiskaa ja epäpätevää joukkoa, joka tekee vain ne työt, joita ei onnistu millään konstilla välttelemään, ja tekee nekin säännönmukaisesti päin honkia.
— Wikipedia: Knalli ja sateenvarjo

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan honka lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Se lensi vähän matkaa ja istuutui aukean keskellä kohoavan kuivan hongan latvaan.
— Kaarlo Hänninen, Kiveliön kuningas
Hongissa humisi onnettomuutta ennustavalla tavalla, risut ja oksat ratisivat.
— Jac. Ahrenberg, Tukkijunkkari
Sieltä täältä kuului kova ryske, kun joku satavuotinen honka katkesi tai kaatui.
— Alfred Emil Ingman, Seikkailuja saloilla ja vesillä
Tuntuu, kuin vaimenisi vesien solina, talttuisi myös kaukaisten honkien humina.
— Juho Reijonen, Kulku-ukon kertomuksia kansan elämästä

Etymologia

Vanhin tieto
Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
Levinneisyys
yleinen
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro
Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenhoŋka
karjalahonka ’honka; vanha ja suuri mänty’, honko(i) ’yhdestä (honka)puusta koverrettu ruuhi’
lyydihoŋg(e̮) ’honka’, hoŋgik ’hirsimetsä’, hoŋgoi ’haapio, yhdestä puusta koverrettu vene’
vepsähoŋg ’mänty’, hoŋgišt́ ’männikkö’
vatjahoŋka ’suuri, paksu puu (esimerkiksi kuusin h.), (vatjan Kukkosin murre) honka, petäjä’
virohong, honga(s)puu, murt. ongas (g. onga) ’suuri vanha petäjä’.

itämerensuomi → venäjä murt. hónga, kónga, kónda ’luja, tervainen petäjä; terve, luja puu; vahva’ (→ komi konda ’kuivunut puu’).

Samaa juurta olevia sanoja

Lue myös Kotuksen kirjoitus honka, mänty ja petäjä.

Esiintymistiheys

12 056 esiintymää · 4.6 / milj.

Suomi24
3.0
Sanomalehdet
33.1
Aikakauslehdet
5.8
Wikipedia
22.9
Reddit
2.1
Tekstitykset
0.5

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10 (koira)

Yleisimmät: honka 43 % · honkia 24 % · hongan 15 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-oŋkɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Honka. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/honka