1paasata1 – puhua äänekkäästi, kiihkeästi, taukoamatta; vaatia, kärttää, syytää, viskoa, ponnistella
- Vanhin tieto
- Gustaf Erik Eurén, 1860
- Levinneisyys
- yleinen
- Vastineita
- karjala
ainakin osaksi ← nykyruotsi basa ’piiskata (myös sade), lyödä, kurittaa; pakottaa (piiskaamalla); juosta, syöksyä (tiehensä)’; osaksi mahdollisesti deskr.-onomat. sanoja, kuten suomi (etupäässä savolaismurteet) paahata ’paasata, pauhata, moittia’; vertaa myös paaruta. — suomi → inarinsaame pȧȧsȧđ ’paasata, puhua’.
Vastineet sukukielissä (1 kieli)
Lähisukukielissä
| karjala | poašata ’puhaltaa kovin (tuuli)’ (← suomi) |
|---|