- Alkuperä
- Lainasana (germaaninen: *mainjan)
- Vanhin tieto
- Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
- Levinneisyys
- Vermlanti Viron Inkerinmaa
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vatja, viro
Lähtökohta: ← germaaninen *mainjan, vertaa nykyruotsi muinaisruotsi mena ’arvella, luulla, tarkoittaa, oikoa’, nykynorja muinaisnorja (myöh.) meina ← keskialasaksa mēnen, meinen (muinaisyläsaksa meinjan, anglosaksi mǣnan) ’arvella, luulla, puhua, kertoa, valittaa’ (saman germaaninen sanaperheen lappiin kulkeutuneista sanoista on pohjoissaame māinâšit (inarinsaame) ’mainita’ ← suomi; muiden suhteen katso maine ja mainio). Vertaa meinata.
Vastineet sukukielissä (5 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | mainita ’mainita, muistuttaa’, mainia ’mainita’ |
|---|---|
| karjala | mainita ’mainita, sanoa; puhua hyvää tai (tavallisesti) pahaa; muistella; nimittää, sanoa jksik; kehottaa, käskeä’ |
| lyydi | maińita (prs. mainittšou) ’mainita, puhua’ |
| vatja | mainitse̮- ’nimittää, mainita’ |
| viro | mainida ’mainita, nimetä’ (← suomi), manitseda (ellei ~ suomi manata), murt. maenitseda, mainitseda, maanitseda ’kehottaa, neuvoa, varoittaa, nuhdella, lohduttaa, mainita, muistuttaa’ |