- Alkuperä
- Lainasana (balttilainen)
- Vanhin tieto
- Matthias Salamnius, 1690
- Levinneisyys
- yleinen
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vatja, viro, liivi
- suomikaima
- balttilainenvertaa liettua káimas m., káima f., kiẽmas m. ’kylä’, muinaispreussi caymis ’sama merkitys’, latvia ciems ’talonväki; kylä’
liettua kaimýnas ’saman kylän asukas, naapuri’, muinaispreussi kaiminan (akk.), latvia kaimin̦š ’sama merkitys’ (→ liivi kaimiń ’naapuri’; liivi kāima sanan merk. ’naapuri’ voi olla latvian vaikutusta).
katso erikseen kaimata
varhaiskantasuomi *kaima → saame guoiˈbme ’kumppani; lähimmäinen, puoliso’, josta on kehittynyt myös saame mon. komitat:n pääte ‑guim; myöhempi laina suomesta on pohjoissaame gaiˈbme (luulajansaame inarinsaame koltansaame kildininsaame turjansaame) ’kaima’; suomi → varhaisempi uusruotsi (1653) kaieman, nykyruotsi murt. kajman, käjmän, murt. Suomi kajma, kajme ’kaima’.