kai­ma

substantiivi/ˈkɑi̯mɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kai-ma (2 tavua) · 5 kirjainta · Suomen kielen 14 027. yleisin sana

Merkitys

  1. samanniminen henkilöMatti Virtasella on monta kaimaa, kun tämä nimiyhdistelmä on Suomen toiseksi yleisin.

Esimerkkilauseet

Kuinka lienee, mutta ainakin he parin vuoden kuluttua saivat vielä toisenkin pojan, josta tuli kaima Rengon Pyhälle Jaakolle.
— Kyösti Wilkuna, Miekka ja sana I
Täällä, tässä syrjäisessä paikassa minä vietin aikaisimman nuoruuteni, mutta en kasvatusta vailla, mikä olkoon huomautettu, koska kaimani oli oiva opettaja ja teki voitavansa varjellakseen minua turmeluksesta.
— H. Rider Haggard, Maailman sydän
Kuitenkin, harmaatavin yksivärinen alapuoli ja kaiman nokka ovat ainutlaatuisia, kuten on odotettavissa lajeista, jotka kehittyivät puoleen maailmaan lukuun ottamatta madagaskarintavia ja australiansuomutavia.
— Wikipedia: Harmaatavi

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan kaima lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Hän kirjoittaa samaan tyyliin kuin kuuluisa kaimansa, Hämeenlinnan perustaja.
— Vilho Helanen, Ylioppilas lehtorinnaamion takana
Hän oli isänsä kaima, Hiskias, ja äitinsä hymyili esikoisellensa ja oli niin onnellinen.
— Pietari Päivärinta, Elämän havainnoita VII
Ilmestyipä eräänä aamuna torppaan pieni tytär, josta tehtiin äitinsä kaima.
— Juho Laine, Onnen vaiheet
Ja silloin saat nähdä täällä pyhän kaimasi luut ja itsensä piispan saat nähdä niitä palvovan.
— Santeri Ivalo, Erämaan taistelu

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (balttilainen)
Vanhin tieto
Matthias Salamnius, 1690
Levinneisyys
yleinen
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vatja, viro, liivi
  1. suomikaima
  2. balttilainenvertaa liettua káimas m., káima f., kiẽmas m. ’kylä’, muinaispreussi caymis ’sama merkitys’, latvia ciems ’talonväki; kylä’

liettua kaimýnas ’saman kylän asukas, naapuri’, muinaispreussi kaiminan (akk.), latvia kaimin̦š ’sama merkitys’ (→ liivi kaimiń ’naapuri’; liivi kāima sanan merk. ’naapuri’ voi olla latvian vaikutusta).

katso erikseen kaimata

varhaiskantasuomi *kaima → saame guoiˈbme ’kumppani; lähimmäinen, puoliso’, josta on kehittynyt myös saame mon. komitat:n pääte ‑guim; myöhempi laina suomesta on pohjoissaame gaiˈbme (luulajansaame inarinsaame koltansaame kildininsaame turjansaame) ’kaima’; suomi → varhaisempi uusruotsi (1653) kaieman, nykyruotsi murt. kajman, käjmän, murt. Suomi kajma, kajme ’kaima’.

Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinen, karjalakaima, kaimakset
lyydikaimo
vatjakaima ’kaima’
virokaim (g. ‑u) ’kaima; (murt.) sukulainen, miehen veli’
liivikāima ’naapuri’

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Yhdyssanat

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.namesake
  • ruotsinamne
  • saksaNamensvetter (m)
  • ranskahomonyme
  • venäjäтёзка
  • esp.tocayo
  • vironimekaim
  • italiaomonimo
  • puolaimienniczka (f), imiennik (m)

Hierarkia

Englanninkieliset vastineet

  • namesake

Esiintymistiheys

8 891 esiintymää · 3.4 / milj.

Suomi24
3.8
Sanomalehdet
2.8
Aikakauslehdet
1.7
Wikipedia
1.2
Reddit
3.0
Tekstitykset
0.8

Taivutustiedot

Taivutusluokka 9 (kala)

Yleisimmät: kaima 38 % · kaiman 28 % · kaimoja 10 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑimɑ

Kaikki riimit
aiheet:
luokat:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kaima. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kaima