- Alkuperä
- Lainasana (venäjä: kum)
- Vanhin tieto
- Gustaf Erik Eurén, 1860
- Levinneisyys
- kaakkoismurteet Pohjois-Karjala
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä
- suomikuoma
- venäjäkum ’mieskummi’, kumá ’naiskummi’myöhempiä lainoja venäjän taholta ovat vepsä kuma ja vatja kūma ’kummi’
Vastineet sukukielissä (4 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | kōma ’kummi’ |
|---|---|
| karjala | kuoma ’kummi; hyvä toveri, ystävä (puhuttelusanana)’ |
| lyydi | kuom(e̮) (mon. kuomad) ’kummi (mies tai nainen), kuoma (näin nimittävät saman lapsen kummit, kummit ja lapsen vanhemmat toisiaan)’ |
| vepsä | kōm, kom ’kummi’ |
(koltansaame kuo´mmĕ (kildininsaame turjansaame) ’sama merkitys’ ← karjala)