kan­nel­la

verbi/ˈkɑnːelːɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kan-nel-la (3 tavua) · 8 kirjainta · Suomen kielen 12 404. yleisin sana

Johdettu sanasta: kantaa

Merkitykset

  1. kertoa korkeammassa asemassa olevalle henkilölle toisen huonosta käytöksestä, kieliä
  2. (oikeustiede)tehdä kantelu
  3. kantaa (=kanniskella)
  4. yksikön adessiivi sanasta kansi
  5. aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kanneltaa
  6. imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kanneltaa
  7. imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kanneltaa

Synonyymit

Esimerkkilauseet

"No niin, Simple", aloitti hän, "mikäs teidät kannelle toi?" Kerroin, kuinka pahasti Trotter oli kohdellut vaimoaan ja kuinka rouva Trotter oli käynyt levolle minun riippumattooni.
— Frederick Marryat, Peter Simple merillä
"Kokoo pois, tolvana!" parkasi hän Nikolaille, joka häntä oli tyrkännyt; "minä kantelen kotona; sen saat nähdä!
— Jonas Lie, Elinkautinen
Elokuva päättyy kuviin laivan kannella seisovista, saarta vakavina katselevista sotilaista, alkuasukkaista, jotka melovat jokea pitkin, kuhertelevista papukaijoista ja rantahietikossa itävästä kookospalmun pähkinästä.
— Wikipedia: Veteen piirretty viiva (elokuva)

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan kannella lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Ja siitä pitäen hän alati kanteli »neekerilasta» sylissään.
— Charles G. D. Roberts, Ylämaan kansa
Hän yritti tavoittaa äidin katsetta, kun tämä kanteli ruokailuvälineitä pöydältä kaappiin.
— Jaakko Nikkinen, Nuori kuokkija

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kantaa yhteydessä
Vanhin tieto
, 1580
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 13 muuta kieltä
Vastineet sukukielissä (19 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkantā ’kantaa; olla raskaana; kannattaa (tehdä jtak)’, kannattā ’kestää (painoa); kärsiä; maksaa vaivan’
karjalakantoa ’kantaa, kuljettaa; olla raskaana; kestää (painoa); kestää, kärsiä, sietää’, kannattoa ’pitää koholla, kantaa, tukea, kannattaa; puolustaa, auttaa; maksaa vaivan’, kannella ’kuljetella; (kuv.) kuljettaa juoruja’
lyydikantta ’kantaa; lennättää; poikia (lehmä)’, kandattada ’viedä, kuljettaa’
vepsäkanta, kata (prs. kandan) ’kantaa, viedä; poikia, olla tiineenä (lehmä)’, kańd́ita ’kantaa’, kandatada ’tuiskuttaa täyteen’, kandam ’kantamus’
vatjakantā ’kantaa’, kannē̮ ’kannin’
virokanda ’kantaa; kannattaa; kestää, sietää; tuottaa (hedelmää); olla raskaana’, kannatada ’kärsiä, kestää, sietää’, kandam ’kantamus’
liivikandə ’kantaa; kestää, sietää; munia’, kāndatə ’kestää, sietää, kärsiä’, kāndam ’kantamus, taakka’

Kaukaisemmissa sukukielissä

saameguodˈdet ’kantaa, kannattaa (jää); kärsiä, sietää; vetää (virta); poikia; munia; valittaa, kannella’
ersämordvaersämordva kandoms, mokšamordva kandə̑ms ’kantaa, tuoda’
länsimarilänsimari kandem, itämari kondem ’sama merkitys’
länsimansilänsimansi kunt-, pohjoismansi χūnt- ’kantaa; nostaa selkäänsä’
itähantiitähanti kantəm-, etelähanti χontəm-, pohjoishanti χɔntəm- ’kantaa selässään, nostaa selkäänsä’
nenetsiχāna- ’kantaa’
enetsihadda- ’kantaa, viedä (pois)’
nganasanikuandaʾa-
selkuppikuenda-
kamassikun-, kundo-
koibaalikunaldi̮-
matorikandi̮- ’sama merkitys’

mansi ja hanti verbejä on myös pidetty johd:ina s.v. kontti1 mainituista ’kantamusta’ merk. sanoista.

Yhdyssanat ja johdokset

Hierarkia

Alakäsitteet

Englanninkieliset vastineet

  • tell on
  • tell

Esiintymistiheys

10 645 esiintymää · 4.1 / milj.

Suomi24
4.1
Sanomalehdet
3.4
Aikakauslehdet
2.1
Wikipedia
3.0
Reddit
3.2
Tekstitykset
5.3

Taivutustiedot

Taivutusluokka 67 (tulla), vokaalivaihtelutyyppi J

Yleisimmät: kannella 35 % · kantelee 9 % · kantele 9 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin kannella taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäkantelenkantelinolen kannellutolin kannellut
sinäkanteletkantelitolet kannellutolit kannellut
hänkanteleekantelion kannellutoli kannellut
mekantelemmekantelimmeolemme kannelleetolimme kannelleet
tekantelettekantelitteolette kannelleetolitte kannelleet
hekantelevatkantelivatovat kannelleetolivat kannelleet
passiivikannellaankanneltiinon kanneltuoli kanneltu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkantelisinolisin kannellut
sinäkantelisitolisit kannellut
hänkantelisiolisi kannellut
mekantelisimmeolisimme kannelleet
tekantelisitteolisitte kannelleet
hekantelisivatolisivat kannelleet
passiivikanneltaisiinolisi kanneltu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäkantele—
hänkannelkoonolkoon kannellut
mekannelkaamme—
tekannelkaa—
hekannelkootolkoot kannelleet
passiivikanneltakoonolkoon kanneltu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkannellenlienen kannellut
sinäkannelletlienet kannellut
hänkannelleelienee kannellut
mekannellemmelienemme kannelleet
tekannellettelienette kannelleet
hekannellevatlienevät kannelleet
passiivikanneltaneenlienee kanneltu

Infinitiivit

1. infinitiivikannella
1. inf. pitkä muotokannellakseen
2. inf. inessiivikannellessa
2. inf. inessiivi, passiivikanneltaessa
2. inf. instruktiivikannellen
3. inf. inessiivikantelemassa
3. inf. elatiivikantelemasta
3. inf. illatiivikantelemaan
3. inf. adessiivikantelemalla
3. inf. abessiivikantelematta
3. inf. instruktiivikanteleman
4. infinitiivikanteleminen
5. infinitiivikantelemaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippikanteleva
Passiivin 1. partisiippikanneltava
Aktiivin 2. partisiippikannellut
Passiivin 2. partisiippikanneltu
Agenttipartisiippikantelema
Kieltopartisiippikantelematon

Riimit

-ɑnːelːɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kannella. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kannella