- Sanakirjassa
- Johdos, käsitellään sanan karata yhteydessä
- Vanhin tieto
- Raamattu, 1642
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 2 muuta kieltä
Vastineet sukukielissä (8 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | karkahua ’paeta’, karku ’karku’ |
|---|---|
| karjala | karata ’kisata, tanssia, hyppiä vallattomasti; laukata; paeta; menettää’, karkautuo ’kaikota’, karku ’pako, karku’ |
| lyydi | kargaita ’kirmata, kirmaten juosta (hevonen)’ |
| vepsä | kargaita, karge̮ita ’tanssia’, karg ’tanssi’ |
| vatja | kargata ’karata’ |
| viro | karata (prs. kargan) ’karata, hyppiä, tanssia; astua, siittää’, karg (g. karu) ’pako’ |
| liivi | kargə (prs. kārgəb, (salatsinliivi) kargub) ’hypätä, hypähtää; kiirehtiä’ |
(suomi → pohjoissaame garˈgedit ’karata, juosta tiehensä’, inarinsaame kȧrgȧđ ’sama merkitys’)
Kaukaisemmissa sukukielissä (epävarma)
| länsimari | länsimari kə̑rγə̑žam, itämari kuržam ’juosta; vieriä’ (edellyttää 1. tavussa alkup. *u:ta). |
|---|
Samaa juurta olevia sanoja
- karata1510
- karku
- karkulainen
- karkaus(päivä
- ‑vuosi)1510
- karkota
- karkelo1835
- karkeloida