1karata1 – juosta, hypätä, hyökätä; paeta
- Vanhin tieto
- Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
- Levinneisyys
- yleinen
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 2 muuta kieltä
Vastineet sukukielissä (8 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | karkahua ’paeta’, karku ’karku’ |
|---|
| karjala | karata ’kisata, tanssia, hyppiä vallattomasti; laukata; paeta; menettää’, karkautuo ’kaikota’, karku ’pako, karku’ |
|---|
| lyydi | kargaita ’kirmata, kirmaten juosta (hevonen)’ |
|---|
| vepsä | kargaita, karge̮ita ’tanssia’, karg ’tanssi’ |
|---|
| vatja | kargata ’karata’ |
|---|
| viro | karata (prs. kargan) ’karata, hyppiä, tanssia; astua, siittää’, karg (g. karu) ’pako’ |
|---|
| liivi | kargə (prs. kārgəb, (salatsinliivi) kargub) ’hypätä, hypähtää; kiirehtiä’ |
|---|
(suomi → pohjoissaame garˈgedit ’karata, juosta tiehensä’, inarinsaame kȧrgȧđ ’sama merkitys’)
Kaukaisemmissa sukukielissä (epävarma)
| länsimari | länsimari kə̑rγə̑žam, itämari kuržam ’juosta; vieriä’ (edellyttää 1. tavussa alkup. *u:ta). |
|---|
Samaa juurta olevia sanoja
2karata2 – ratista, rapista, korista, kuulostaa karhealta
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan karista yhteydessä
- Vastineita
- karjala, lyydi, vepsä, viro
Onomat. sana, vertaa korista.
Vastineet sukukielissä (4 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | karissa ’rapista, kahista; korista’, karata (prs. karajau) ’sama merkitys’, karistoa ’selvittää (kurkkuaan)’ |
|---|
| lyydi | karišta ’korista’, karaitta (prs. karaidau) ’korista (henki)’, karaiduttada, karaidoittada ’kuorsata’ |
|---|
| vepsä | karaita (prs. karaidan) ’puhua karhealla äänellä, korista’, kare̮idab (prs. yks. 3.) ’ääni on karheana’ |
|---|
| viro | kariseda ’rahista, käristä’. |
|---|
Samaa juurta olevia sanoja