ka­ra­ta

verbi/ˈkɑrɑtɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ka-ra-ta (3 tavua) · 6 kirjainta · Suomen kielen 2 376. yleisin sana

Merkitykset

  1. päästä omin toimin pois uhkaavasta tai epämiellyttävästä tilanteesta tai paikasta, paetaPanttivangin onnistui karata vankilasta.
  2. mennä pois näkyvistä, kadotaPilvet karkasivat.
  3. hyökätäGorilla karkasi eläintenhoitajan kimppuun.
  4. riistäytyäTuli karkasi kulottajilta ja vaurioitti huvilaa.

Synonyymit ja vastakohtasanat

Vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Siihen kasvoi tuomu kaunis, tuomuhun hyvä hedelmä: karkasi kataja kaunis, katajahan kaunis marja.
— Kaarle Krohn, Suomalaisten runojen uskonto
Parooni, teitä kalvamaan kai kateus myös karkaa, kun emo luonto luodessaan mua suosi, piru-parkaa: iloisen, herkän innon sain, en kultaa, mieltä päähän vain.
— Johann Wolfgang von Goethe, Wilhelm Meisterin oppivuodet
Hee on yhdistänyt monen taistelulajin liikkeitä näytellessään, karaten ja taekwondon ohella esimerkiksi aikidoa, nyrkkeilyä, capoeiraa, jujutsua, kungfuta ja painia.
— Wikipedia: Dana Hee

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan karata lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Etymologia

1karata1 – juosta, hypätä, hyökätä; paeta

Vanhin tieto
Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
Levinneisyys
yleinen
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 2 muuta kieltä
Vastineet sukukielissä (8 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkarkahua ’paeta’, karku ’karku’
karjalakarata ’kisata, tanssia, hyppiä vallattomasti; laukata; paeta; menettää’, karkautuo ’kaikota’, karku ’pako, karku’
lyydikargaita ’kirmata, kirmaten juosta (hevonen)’
vepsäkargaita, karge̮ita ’tanssia’, karg ’tanssi’
vatjakargata ’karata’
virokarata (prs. kargan) ’karata, hyppiä, tanssia; astua, siittää’, karg (g. karu) ’pako’
liivikargə (prs. kārgəb, (salatsinliivi) kargub) ’hypätä, hypähtää; kiirehtiä’

(suomi → pohjoissaame garˈgedit ’karata, juosta tiehensä’, inarinsaame kȧrgȧđ ’sama merkitys’)

Kaukaisemmissa sukukielissä (epävarma)

länsimarilänsimari kə̑rγə̑žam, itämari kuržam ’juosta; vieriä’ (edellyttää 1. tavussa alkup. *u:ta).

Samaa juurta olevia sanoja

2karata2 – ratista, rapista, korista, kuulostaa karhealta

Sanakirjassa
Käsitellään sanan karista yhteydessä
Vastineita
karjala, lyydi, vepsä, viro

Onomat. sana, vertaa korista.

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalakarissa ’rapista, kahista; korista’, karata (prs. karajau) ’sama merkitys’, karistoa ’selvittää (kurkkuaan)’
lyydikarišta ’korista’, karaitta (prs. karaidau) ’korista (henki)’, karaiduttada, karaidoittada ’kuorsata’
vepsäkaraita (prs. karaidan) ’puhua karhealla äänellä, korista’, kare̮idab (prs. yks. 3.) ’ääni on karheana’
virokariseda ’rahista, käristä’.

Samaa juurta olevia sanoja

Englanninkieliset vastineet

  • break away
  • abscond
  • run off
  • escape
  • fly the coop
  • flee
  • run away
  • desert

Esiintymistiheys

104 258 esiintymää · 39.7 / milj.

Suomi24
34.6
Sanomalehdet
53.1
Aikakauslehdet
17.2
Wikipedia
38.1
Reddit
24.4
Tekstitykset
102.4

Taivutustiedot

Taivutusluokka 73 (salata), vokaalivaihtelutyyppi D

Yleisimmät: karkaa 27 % · karannut 18 % · karkasi 18 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin karata taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäkarkaankarkasinolen karannutolin karannut
sinäkarkaatkarkasitolet karannutolit karannut
hänkarkaakarkasion karannutoli karannut
mekarkaammekarkasimmeolemme karanneetolimme karanneet
tekarkaattekarkasitteolette karanneetolitte karanneet
hekarkaavatkarkasivatovat karanneetolivat karanneet
passiivikarataankarattiinon karattuoli karattu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkarkaisinolisin karannut
sinäkarkaisitolisit karannut
hänkarkaisiolisi karannut
mekarkaisimmeolisimme karanneet
tekarkaisitteolisitte karanneet
hekarkaisivatolisivat karanneet
passiivikarattaisiinolisi karattu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäkarkaa—
hänkaratkoonolkoon karannut
mekaratkaamme—
tekaratkaa—
hekaratkootolkoot karanneet
passiivikarattakoonolkoon karattu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkarannenlienen karannut
sinäkarannetlienet karannut
hänkaranneelienee karannut
mekarannemmelienemme karanneet
tekarannettelienette karanneet
hekarannevatlienevät karanneet
passiivikarattaneenlienee karattu

Infinitiivit

1. infinitiivikarata
1. inf. pitkä muotokaratakseen
2. inf. inessiivikaratessa
2. inf. inessiivi, passiivikarattaessa
2. inf. instruktiivikaraten
3. inf. inessiivikarkaamassa
3. inf. elatiivikarkaamasta
3. inf. illatiivikarkaamaan
3. inf. adessiivikarkaamalla
3. inf. abessiivikarkaamatta
3. inf. instruktiivikarkaaman
4. infinitiivikarkaaminen
5. infinitiivikarkaamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippikarkaava
Passiivin 1. partisiippikarattava
Aktiivin 2. partisiippikarannut
Passiivin 2. partisiippikarattu
Agenttipartisiippikarkaama
Kieltopartisiippikarkaamaton

Riimit

-ɑrɑtɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Karata. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/karata