mur­tau­tu­a

verbi/ˈmurtɑu̯tuɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

mur-tau-tu-a (3 tavua) · 9 kirjainta · Suomen kielen 6 756. yleisin sana

Johdettu sanasta: murtaa

Merkitykset

  1. tunkeutua (luvallisesti tai luvattomasti) johonkin tai jostakin rikkomalla jotakinRosvo murtautui nakkikioskiin.
  2. tunkeutua luvattomasti hallitsemaan tai käyttämään laitetta tai tietojärjestelmää (varsinkin kajoamalla sen asetuksiin tai suojaukseen)

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Hän istui katsellen, miten aalto aallon jälkeen vaipui taas, miten toinen aalto kohtasi uuden ja ehkäisi sen kulun — istui katsellen väsyneellä mielenkiinnolla, miten laine nousi, taisteli ja murtautui esiin, kunnes se ähkyen vaipui yli kivien...
— Alvilde Prydz, Herön kartanon Gunvor
— Noin vimmatusti rehkiessään, markiisitar, he murtautuisivat taloonne ja kohtelisivat teitä niin kuin väkirynnäköllä vallattua kaupunkia.
— Alexandre Dumas, Ritari d'Harmental
Niiden mukaan legioonalaiset olivat tällä kertaa etulinjassa, ja ballistat, palmyralaiset jousimiehet sekä baleaarien linkomiehet tukivat roomalaisia, jotka murtautuivat vihollisen linjaan.
— Wikipedia: Daakian sodat

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan murtautua lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan murtaa yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 2 muuta kieltä

itämerensuomalaiset sanat on tavallisesti yhdistetty murea, muru sanueeseen, josta ne ovat saaneet semantt. vaikutteita; katso muru.

Vastineet sukukielissä (8 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenmurtā ’murtaa, taittaa’
karjalamurtoa ’vääntää, kääntää, viettää; murtaa, taittaa, rikkoa’, murto ’rikka, roska, silppu; risu, kaatunut puu; risukko, ryteikkö’
lyydimūrt(t)a (prs. mūrdan) ’taivuttaa tai kääriä torveksi; vääntää poikki, sijoiltaan’
vepsämurta (prs. murdan) ’kaataa puu juurineen, kiskoa maasta irti ja särkeä’, murdot ’roskat, ruumenet’, murdokaz ’silppuinen’
vatjamurtā ’murtaa; kiusata, vaivata’
viromurda (prs. murran) ’murtaa, taittaa’, murd (g. murru) ’murto, ryteikkö; tungos’
liivimurdə ’murtaa’, murd ’murto (metsässä); (kielen) murre’

Kaukaisemmissa sukukielissä

ersämordvaersämordva murdams, mokšamordva mə̑rdams ’palata takaisin’

. itämerensuomalaisella taholla alkumerk. näyttää olleen ’vääntää, taittaa’ suomi → pohjoissaame murˈdet ’väistyä syrjään’, luulajansaame mur´tēt ’taittaa vain latvaosa puusta; kulkea takaperin’, inarinsaame murdeđ ’rikkoa, särkeä (esimerkiksi hevoset tai lehmät aidan); kaataa (esimerkiksi ukkonen tai tuuli puita); (vanh.) väistyä tieltä, mennä syrjään’, koltansaame mu´rded (kildininsaame turjansaame) ’murtaa, särkeä’, N murˈdo ’ryteikkö’. — pohjoissaame morˈdet ’työntää, heittää jku taaksepäin tai maahan’, luulajansaame mår´tēt ’taittaa puu (myrsky); hakata metsää’, mår´tō ’murto, ryteikkö’ ovat vanhempaa lainakerrosta elleivät suorastaan itämerensuomalaisten sanojen alkup. vastineita; todennäköisesti itämerensuomi → venäjä murt. múrdat́ ’rypistää; kiusata’.

Yhdyssanat ja johdokset

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.break, in

Hierarkia

Alakäsitteet

Englanninkieliset vastineet

  • break through
  • break out
  • break
  • crack
  • burglarize
  • in

Esiintymistiheys

24 801 esiintymää · 9.4 / milj.

Suomi24
5.1
Sanomalehdet
21.8
Aikakauslehdet
3.6
Wikipedia
17.2
Reddit
6.0
Tekstitykset
51.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 52 (sanoa), vokaalivaihtelutyyppi F

Yleisimmät: murtautua 19 % · murtautui 15 % · murtauduttiin 11 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin murtautua taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minämurtaudunmurtauduinolen murtautunutolin murtautunut
sinämurtaudutmurtauduitolet murtautunutolit murtautunut
hänmurtautuumurtautuion murtautunutoli murtautunut
memurtaudummemurtauduimmeolemme murtautuneetolimme murtautuneet
temurtauduttemurtauduitteolette murtautuneetolitte murtautuneet
hemurtautuvatmurtautuivatovat murtautuneetolivat murtautuneet
passiivimurtaudutaanmurtauduttiinon murtauduttuoli murtauduttu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minämurtautuisinolisin murtautunut
sinämurtautuisitolisit murtautunut
hänmurtautuisiolisi murtautunut
memurtautuisimmeolisimme murtautuneet
temurtautuisitteolisitte murtautuneet
hemurtautuisivatolisivat murtautuneet
passiivimurtauduttaisiinolisi murtauduttu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinämurtaudu—
hänmurtautukoonolkoon murtautunut
memurtautukaamme—
temurtautukaa—
hemurtautukootolkoot murtautuneet
passiivimurtauduttakoonolkoon murtauduttu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minämurtautunenlienen murtautunut
sinämurtautunetlienet murtautunut
hänmurtautuneelienee murtautunut
memurtautunemmelienemme murtautuneet
temurtautunettelienette murtautuneet
hemurtautunevatlienevät murtautuneet
passiivimurtauduttaneenlienee murtauduttu

Infinitiivit

1. infinitiivimurtautua
1. inf. pitkä muotomurtautuakseen
2. inf. inessiivimurtautuessa
2. inf. inessiivi, passiivimurtauduttaessa
2. inf. instruktiivimurtautuen
3. inf. inessiivimurtautumassa
3. inf. elatiivimurtautumasta
3. inf. illatiivimurtautumaan
3. inf. adessiivimurtautumalla
3. inf. abessiivimurtautumatta
3. inf. instruktiivimurtautuman
4. infinitiivimurtautuminen
5. infinitiivimurtautumaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippimurtautuva
Passiivin 1. partisiippimurtauduttava
Aktiivin 2. partisiippimurtautunut
Passiivin 2. partisiippimurtauduttu
Agenttipartisiippimurtautuma
Kieltopartisiippimurtautumaton

Riimit

-uɑ

Kaikki riimit
aiheet:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Murtautua. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 22.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/murtautua