kei­kut­taa

verbi/ˈkei̯kutːɑːˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kei-kut-taa (3 tavua) · 9 kirjainta

Johdettu sanasta: keikkua

Merkitys

  1. saada keikkumaankeikuttaa lanteitaan

Synonyymit

Esimerkkilauseet

— ... semmoisia yrttejä, mitä lienevät, joista tulee semmoinen voima viinaan, että koholle keikuttaa miestä... ihan per-setti keikuttaakin.
— Veikko Korhonen, Rämekorven viinakuninkaat
Peikko oli parhaassa juonnin innossa, kohotteli haarikkaansa, keikutti ruumistaan ja remusi pöydän päässä kuin pahamies konsanaan.
— Iivo Härkönen, Suomen kansan peikkosatuja
Pullistelemalla eri osia se kykenee keikuttamaan itseään, ravistamaan päälleen joutuneen maa -aineksen tai tarvittaessa liikkumaan paikasta toiseen.
— Wikipedia: Heliofungia actiniformis

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan keikuttaa lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Pari harakkaa tökkii käytävällä pyrstöään keikuttaen, kolmas istuu koivunoksalla ja räkättää.
— Urho Karhumäki, Halki vuoren
Painokseen tuli mukaan kaksi uutta tarinaa: Tyttö ja tulitikut sekä Juttu Jaakosta joka tuolia keikuttaa.
— Wikipedia: Jörö-Jukka

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan keikka yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, vatja, viro

Lähtökohta: On arveltu, että ainakin keikka merkityksessä ’ylös- ja taaksepäin taipunut’ olisi ← skandinaavinen, vertaa muinaisnorja keikr ’taaksepäin taipunut (yläruumis)’, nykynorja keik ’taive, mutka, kierous; nyrjähdys’ (kantaskandinaavi *kaika); sen sijaan keikkua ym. ’heilumista’ merk. sanat voisivat olla omaperäisiä. Toisaalta on myös keikka ’heiluva, kiikkuva’ selitetty skandinaavinen lainaksi, vertaa muinaisnorja skeika ’horjua, huojua, heiluttaa’ = ruotsi murt. skeka ’levittää jalkansa’, jne. On kuitenkin mahdollista, että keikka, keikkua ym. itämerensuomi vastineineen ovat kokonaisuudessaan omap. deskr. sanoja, joita lähelle tulevat kiikku ja kiikkua.

(vertaa myös kuperkeikka)

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkeikkua
karjalakeikkapeä ’pää kenossa oleva ihminen’, keikku ’keikahdus’, keikkuo, keikuttoa
vatjakeikab (prs. yks. 3. p.) ’keikkua’ (← suomi)
virokõik (g. kõigu) ’heiluminen, huojunta, järkyntä’, kõikuda ’heilua, häilyä, horjua jne.’, kõigutada ’heiluttaa, häilyttää, huiskuttaa jne.’.

Yhdyssanat ja johdokset

Johdokset

Liittyvät sanat

Hierarkia

Yläkäsitteet

Englanninkieliset vastineet

  • rock

Esiintymistiheys

2 733 esiintymää · 1.0 / milj.

Suomi24
1.1
Sanomalehdet
0.4
Aikakauslehdet
0.4
Wikipedia
0.2
Reddit
1.6
Tekstitykset
1.2

Taivutustiedot

Taivutusluokka 53 (muistaa), vokaalivaihtelutyyppi C

Yleisimmät: keikuttaa 58 % · keikuta 14 % · keikuttamaan 10 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin keikuttaa taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäkeikutankeikutinolen keikuttanutolin keikuttanut
sinäkeikutatkeikutitolet keikuttanutolit keikuttanut
hänkeikuttaakeikuttion keikuttanutoli keikuttanut
mekeikutammekeikutimmeolemme keikuttaneetolimme keikuttaneet
tekeikutattekeikutitteolette keikuttaneetolitte keikuttaneet
hekeikuttavatkeikuttivatovat keikuttaneetolivat keikuttaneet
passiivikeikutetaankeikutettiinon keikutettuoli keikutettu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkeikuttaisinolisin keikuttanut
sinäkeikuttaisitolisit keikuttanut
hänkeikuttaisiolisi keikuttanut
mekeikuttaisimmeolisimme keikuttaneet
tekeikuttaisitteolisitte keikuttaneet
hekeikuttaisivatolisivat keikuttaneet
passiivikeikutettaisiinolisi keikutettu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäkeikuta—
hänkeikuttakoonolkoon keikuttanut
mekeikuttakaamme—
tekeikuttakaa—
hekeikuttakootolkoot keikuttaneet
passiivikeikutettakoonolkoon keikutettu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkeikuttanenlienen keikuttanut
sinäkeikuttanetlienet keikuttanut
hänkeikuttaneelienee keikuttanut
mekeikuttanemmelienemme keikuttaneet
tekeikuttanettelienette keikuttaneet
hekeikuttanevatlienevät keikuttaneet
passiivikeikutettaneenlienee keikutettu

Infinitiivit

1. infinitiivikeikuttaa
1. inf. pitkä muotokeikuttaakseen
2. inf. inessiivikeikuttaessa
2. inf. inessiivi, passiivikeikutettaessa
2. inf. instruktiivikeikuttaen
3. inf. inessiivikeikuttamassa
3. inf. elatiivikeikuttamasta
3. inf. illatiivikeikuttamaan
3. inf. adessiivikeikuttamalla
3. inf. abessiivikeikuttamatta
3. inf. instruktiivikeikuttaman
4. infinitiivikeikuttaminen
5. infinitiivikeikuttamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippikeikuttava
Passiivin 1. partisiippikeikutettava
Aktiivin 2. partisiippikeikuttanut
Passiivin 2. partisiippikeikutettu
Agenttipartisiippikeikuttama
Kieltopartisiippikeikuttamaton

Riimit

-eikutːɑː

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Keikuttaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/keikuttaa