ku­per­keik­ka

substantiivi/ˈkuperˌkei̯kːɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ku-per-keik-ka (4 tavua) · 11 kirjainta

Sisältää sanan: keikka

Merkitys

  1. sikiöasennossa tehtävä liike, jossa pyörähdetään liikkujasta katsottuna eteen- tai taaksepäin 360 astetta

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Siellä hän taas leikki pienoistensa kanssa, antoi niiden itseään repiä, miten vaan tahtoivat, ja laski kuperkeikkaa.
— Otto Tuomi, Pieniä kertomuksia
— Olenhan minä, sanoi Jussi ja heitti kuperkeikan.
— Veikko Korhonen, Pihamaa ja takalisto
Link on säilyttänyt suurimman osan perustoiminnoistaan, jotka ovat käveleminen, juokseminen, kuperkeikkojen tekeminen ja rajoitettu hyppiminen.
— Wikipedia: The Legend of Zelda: Majora’s Mask

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan kuperkeikka lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Heiteltiin kuperkeikkoja tuoksuvalla heinäkarheella ihan ilkosen alasti.
— Urho Karhumäki, Taistelun takaa
Samassa teki repo ilmassa kuperkeikan; Matti heitti näet ketun niskaan tarttuen ilmaan.
— Mór Jókai, Unkarilainen Nabob
Laukauksen kaikuessa hirvi näytti tekevän kuperkeikan ilmassa.
— Jack London, Hullun kertomus
Samassa paukahtaa laukaus, ja kuperkeikkaa heittää lintu, pudoten takaisin järveen.
— Juhani Aho, Lastuja I-III

Etymologia

Vanhin tieto
Christfrid Ganander, 1786
Vastineita
karjala, vepsä, viro, pohjoissaame

heittää tai mennä kuperkeikkaa, vertaa myös kuppura, mennä ylenkuppuraisiaan, kuppuroita ’sama merkitys’

Deskr. sanoja. Vertaa myös kupa.

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Vertailukohtia

karjalakikiriukku, kukkeriukku ’kuperkeikka’
vepsäkukirikku, kukirist́t́i, kukerikku, kukeriži̮ ’nurinniskoin’
virokukerpall, kuperpall, uperkuut, uperpall ’kuperkeikka’

(suomi → nykyruotsi murt. Suomi kupperikejka jne.).

Vertailukohtia

pohjoissaamepohjoissaame gubˈbârâsˈtet, guppârâsˈtet, inarinsaame koppȧristiđ, kuppȧristiđ ’mennä kuperkeikkaa’.

Lainalähde: On arveltu, että ainakin keikka merkityksessä ’ylös- ja taaksepäin taipunut’ olisi ← skandinaavinen, vertaa muinaisnorja keikr ’taaksepäin taipunut (yläruumis)’, nykynorja keik ’taive, mutka, kierous; nyrjähdys’ (kantaskandinaavi *kaika); sen sijaan keikkua ym. ’heilumista’ merk. sanat voisivat olla omaperäisiä. Toisaalta on myös keikka ’heiluva, kiikkuva’ selitetty skandinaaviseksi lainaksi, vertaa muinaisnorja skeika ’horjua, huojua, heiluttaa’ = ruotsi murt. skeka ’levittää jalkansa’, jne. On kuitenkin mahdollista, että keikka, keikkua ym. itämerensuomi vastineineen ovat kokonaisuudessaan omap. deskr. sanoja, joita lähelle tulevat kiikku ja kiikkua.

(vertaa myös kuperkeikka)

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkeikkua
karjalakeikkapeä ’pää kenossa oleva ihminen’, keikku ’keikahdus’, keikkuo, keikuttoa
vatjakeikab (prs. yks. 3. p.) ’keikkua’ (← suomi)
virokõik (g. kõigu) ’heiluminen, huojunta, järkyntä’, kõikuda ’heilua, häilyä, horjua jne.’, kõigutada ’heiluttaa, häilyttää, huiskuttaa jne.’.

Yhdyssanat ja johdokset

Yhdyssanat

Käännökset

  • engl.roll, forward roll
  • ruotsikullerbytta
  • saksaRolle (f), Purzelbaum (m)
  • virokukkerpall

Hierarkia

Yläkäsitteet

Englanninkieliset vastineet

  • somersault
  • roll
  • forward roll

Esiintymistiheys

3 503 esiintymää · 1.3 / milj.

Suomi24
1.4
Sanomalehdet
1.8
Aikakauslehdet
1.2
Wikipedia
0.5
Reddit
1.1
Tekstitykset
0.6

Taivutustiedot

Taivutusluokka 9 (kala), vokaalivaihtelutyyppi A

Yleisimmät: kuperkeikkaa 40 % · kuperkeikan 20 % · kuperkeikkoja 18 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-eikːɑ

Kaikki riimit
aiheet:
luokat:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kuperkeikka. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 22.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kuperkeikka