ka­rah­taa

verbi/ˈkɑrɑhtɑːˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ka-rah-taa (3 tavua) · 8 kirjainta

Johdettu sanasta: karata

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. pitää narskuva tai karkea ääni

Esimerkkilauseet

Veri karahti Oliverin poskille, kun hän sanoi tämän, hän hengitti kiivaasti, ja suu ja sieraimet värisivät kummallisesti, niin että Noa odotti hänen pian purskahtavan kiihkeään itkuun.
— Charles Dickens, Oliver Twist
Kaksihaarainen kieli nähtiin käärmeellä olevan ja tiedettiin, että "kun se sillä äikkejää, niin keltaiseksi heti karahtaa".
— Samuli Paulaharju, Kainuun mailta
Samassa tietenkin kaikkien haaveet palkkiosta karahtavat hetkessä.
— Wikipedia: Nummisuutarit

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan karahtaa lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan karista yhteydessä
Vastineita
karjala, lyydi, vepsä, viro

Onomat. sana, vertaa korista.

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalakarissa ’rapista, kahista; korista’, karata (prs. karajau) ’sama merkitys’, karistoa ’selvittää (kurkkuaan)’
lyydikarišta ’korista’, karaitta (prs. karaidau) ’korista (henki)’, karaiduttada, karaidoittada ’kuorsata’
vepsäkaraita (prs. karaidan) ’puhua karhealla äänellä, korista’, kare̮idab (prs. yks. 3.) ’ääni on karheana’
virokariseda ’rahista, käristä’.

Samaa juurta olevia sanoja

Johd. v:stä karata2, katso karista1, karauttaa.

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalakarahtoa ’karskahtaa, karahtaa, korahtaa; alkaa tehdä jtak äkkiä’
lyydikarahtada ’pysähtyä nytkähtäen; korahtaa’, karahtazeta ’syöksähtää; (ajaa) karauttaa’
vepsäkarahtada ’tehdä jtak äkkiä (ajaa, hiihtää, törmätä tjs.)’
vatjakarahtā ’juosta, pyrähtää’.

Esiintymistiheys

2 620 esiintymää · 1.0 / milj.

Suomi24
1.1
Sanomalehdet
1.6
Aikakauslehdet
0.4
Wikipedia
0.1
Reddit
0.7
Tekstitykset
0.3

Taivutustiedot

Taivutusluokka 53 (muistaa), vokaalivaihtelutyyppi F

Yleisimmät: karahtaa 36 % · karahti 35 % · karahtivat 12 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin karahtaa taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäkarahdankarahdinolen karahtanutolin karahtanut
sinäkarahdatkarahditolet karahtanutolit karahtanut
hänkarahtaakarahtion karahtanutoli karahtanut
mekarahdammekarahdimmeolemme karahtaneetolimme karahtaneet
tekarahdattekarahditteolette karahtaneetolitte karahtaneet
hekarahtavatkarahtivatovat karahtaneetolivat karahtaneet
passiivikarahdetaankarahdettiinon karahdettuoli karahdettu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkarahtaisinolisin karahtanut
sinäkarahtaisitolisit karahtanut
hänkarahtaisiolisi karahtanut
mekarahtaisimmeolisimme karahtaneet
tekarahtaisitteolisitte karahtaneet
hekarahtaisivatolisivat karahtaneet
passiivikarahdettaisiinolisi karahdettu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäkarahda—
hänkarahtakoonolkoon karahtanut
mekarahtakaamme—
tekarahtakaa—
hekarahtakootolkoot karahtaneet
passiivikarahdettakoonolkoon karahdettu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkarahtanenlienen karahtanut
sinäkarahtanetlienet karahtanut
hänkarahtaneelienee karahtanut
mekarahtanemmelienemme karahtaneet
tekarahtanettelienette karahtaneet
hekarahtanevatlienevät karahtaneet
passiivikarahdettaneenlienee karahdettu

Infinitiivit

1. infinitiivikarahtaa
1. inf. pitkä muotokarahtaakseen
2. inf. inessiivikarahtaessa
2. inf. inessiivi, passiivikarahdettaessa
2. inf. instruktiivikarahtaen
3. inf. inessiivikarahtamassa
3. inf. elatiivikarahtamasta
3. inf. illatiivikarahtamaan
3. inf. adessiivikarahtamalla
3. inf. abessiivikarahtamatta
3. inf. instruktiivikarahtaman
4. infinitiivikarahtaminen
5. infinitiivikarahtamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippikarahtava
Passiivin 1. partisiippikarahdettava
Aktiivin 2. partisiippikarahtanut
Passiivin 2. partisiippikarahdettu
Agenttipartisiippikarahtama
Kieltopartisiippikarahtamaton

Riimit

-ɑrɑhtɑː

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Karahtaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/karahtaa