kon­tu

erisnimi, substantiivi/ˈkontu/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kon-tu (2 tavua) · 5 kirjainta

Merkitykset

  1. varsinkin ylätyylissä koti, talo, asumus, pihapiiri. Vrt. konto. Nykyään käytössä lähinnä yhdyssanan kotikontu jälkiosana ja fraasissa koti ja kontu.
  2. eläimen pesä (erityisesti karhun)
  3. murteissa rehu tai esimerkiksi latoon kertynyt kuiva roska-aines

Esimerkkilauseet

"Kun sinusta tulee mies, ja minua ei enään ole", lopetti Kustaa, "mene silloin ystävämme Mikon kotimaahan ja ota selvää, mikä heidät siellä saa jättämään kotinsa ja kontunsa".
— Herman Hagman, Äänisjärven rannoilla karjalaisten tuttavana
ei rahoja näy, ei kuulu, pian saapuu jo kruununmies, myö konnut ja irtaimiston, maat mannutkin kenties.
— Kasimir Leino, 25 vuotta
Lysmyi polvet ponnettoman, syöksyi jalkoihin jumalten, huuti suulla surkealla: " En jaksa erota vielä kodistani, konnustani, luota vaimoni valion.
— Wikipedia: Tuuri (runo)

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan kontu lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Kontulassa järjestetään myös joka vuosi maksuton Kontu Festari.
— Wikipedia: Kontula
Heidän iloisen ja mukavan elämänsä takia hän uhrasi oman kiintymyksensä kotoiseen kontuun.
— Marja Salmela, Novelleja
Siihenkään ei Juho ollut suostunut, vaan oli sanonut tahtovansa jättää isiensä konnun perinnöksi lapsilleen.
— Anni Kepplerus, Hovin Inkeri
Kaikki ne, joiden voitiin todistaa käyneen puolalaisten asioilla, tuomittiin kodeistaan konnuistaan.
— Carl Blink, Kaarle ja Sigismund II

Etymologia

1kontu1 – tila, maatila, talo, asumus; omaisuus, tavara

Vanhin tieto
1742
Levinneisyys
melko yleinen (osaksi ← kirj.), ei Pohjois-Suomi
Vastineita
karjala, lyydi, vepsä, viro
Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalakontu ’koti, tila, talo, asumus; tilus, pelto’
lyydikond(u) ’kontu, maatila’ (kod́id kondud)
vepsä‑kondus (pn:issä) ’konnussa’
virokõnd, kõnnumaa ’maa’.

Venäjällä on laajalti pn:iä, joiden (alku)osana on kond(a)-, kondo-, kondu-. Vertaa kontu2.

2kontu2 – rehu, eläinten ruoka, heinien, olkien karisteet, roskat, törky; suo, räme, turve

Vanhin tieto
Christfrid Ganander, 1786
Levinneisyys
etupäässä länsimurteet Pohjois-Karjala Kainuu, paikoin Savo
Vastineita
karjala, lyydi, viro
Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalakontu ’rehu: heinät, lehdekset’, konttošikko, kontteikko ’epätasainen maa’
lyydikontožikkokoht ’rytöpaikka’
virokund, kõnd, konnu-, kõnnumaa ’vetinen, hedelmätön maa, autiomaa, erämaa’

. Vertaa kontu1.

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Yhdyssanat

Esiintymistiheys

4 067 esiintymää · 1.5 / milj.

Suomi24
0.7
Sanomalehdet
12.7
Aikakauslehdet
2.3
Wikipedia
4.2
Reddit
0.4
Tekstitykset
4.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1 (valo)

Yleisimmät: kontu 53 % · konnun 19 % · konnussa 6 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ontu

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kontu. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kontu