- Alkuperä
- Lainasana (germaaninen: *nauta-)
- Vanhin tieto
- Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
- Levinneisyys
- länsimurteet, et. Varsinais-Suomi Satakunta Pohjois-Häme, myös Vermlanti
Lainalähde: ← germaaninen *nauta- ’omaisuus’, vertaa muinaisnorja, nykynorja naut, nykyruotsi nöt ’nauta’, islanti naut ’arvokas omaisuus’; äänt. syistä (suomi ‑t- pro ‑tt-, vertaa nauttia) sanaa on pidetty hyvin vanhana lainana, mahdollisesti esigermaanin muodosta *naudā-, mutta myöhempikin (skandinaavinen) alkuperä lienee mahdollinen. Sana on samaa juurta kuin suomi nauttia v:n lainaoriginaali, katso tätä. — Samasta lähteestä myös saame nawˈde ’turkiseläin, petoeläin, susi’ (mahdollisesti suomen välityksellä). Kyseessä lienee niin suomessa kuin lapissakin verotusterminä omaksuttu lainasana.