pak­ko­kei­nosubstantiivi

1. 1.(oikeustiede)henkilön vapauksiin kajoavia keinoja, joista henkilö ei voi kieltäytyä; esimerkiksi rikoksen selvittämiseksi, rikosprosessin häiriöttömyyden turvaamiseksi ja rikollisen toiminnan jatkamisen estämiseksi; määritelty pakkokeinolaissaVangitseminen on ankarin pakkokeino ja siitä päättää tuomioistuin.

1. 1.coercion (actual or threatened force for the purpose of compelling action by another person)
2. 2.(in-plural)compulsion (lawful use of violence)
3. 3.Use of force

Etymologia

pakko + keino

Liittyvät sanat

Hierarkia

Esimerkkilauseet