pa­kot­taa

verbi/ˈpɑkotːɑːˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

pa-kot-taa (3 tavua) · 8 kirjainta · Suomen kielen 1 148. yleisin sana

Johdettu sanasta: pakko

Merkitykset

  1. saattaa joku vastoin tahtoaan tekemään tai estää häntä tekemästäMinä pakotan sinut pesemään hampaasi.
  2. (puhekieltä)särkeä, tehdä kipeääTaas selkää pakottaa.
  3. muokata levymäistä metallia takomalla
  4. (slangi)työntää ajatuksia ja ajattelutapoja ihmisille, jotka eivät välttämättä niitä haluaRuotsin suurlähettiläs yritti pakottaa homopaskaa japanilaisille lapsille. (ylilauta.org)

Synonyymit ja vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Hän koetti pakottaa liikkeelle kaiken myötätuntonsa, mutta sanat, joita hän haki myötätuntonsa ilmaisuksi, eivät irtautuneet.
— Lucy M. Montgomery, Annan unelmavuodet
Aseenaan airo, jota Ladko käytti nuijana, hän pakotti hyökkääjät peräytymään, ja Strigan, jota hän ankarasti ahdisti, oli pakko pötkiä häpeällisesti pakoon.
— Jules Verne, Tonavan luotsi
Ryhmä syyllistyi raiskauksiin, kidutukseen, silpomisiin, sekä bosniakkien pakottamiseen työhön ja muuttoon.
— Wikipedia: Višegradin joukkomurha

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan pakottaa lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Vasta jos häntä väkivallalla pakotettaisiin, oli Krysostomus päättänyt peräytyä.
— Mauno Rosendal, Kertomuksia kirkkohistorian alalta I
Hänen vasenta jalkaansa pakotti kovasti, eikä hän voinut sitä liikuttaa.
— tekijä Usea, Joulupukin jutelmia
Nälkä pakotti etsimään sekä lintuja että kaloja, mitä vain käsiimme saimme.
— Homeros, Odysseun harharetket

Etymologia

1pakottaa1 – panna väkisin tekemään; jomottaa, särkeä

Sanakirjassa
Käsitellään sanan pakko yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro, liivi

Samaa kantaa kuin pakahtua (katso tätä) ja ilmeisesti myös pakko2; vertaa myös pakata2.

Vastineet sukukielissä (7 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenpakko ’pakko’, pakollīn ’pakollinen’, pakottā ’särkeä, kivistää; pakottaa’
karjalapakko ’pakko, välttämättömyys; (loits.) pakotus, kivistys’, pakoittoa ’pakottaa, panna jku tekemään jtak; kivistää, särkeä’, pakoitus ’kivistys, särky’
lyydipakottada ’särkeä, pakottaa, kirveltää’
vepsäpakutada ’jomottaa’
vatja(vatjan Kukkosin murre) pakottā ’pakottaa, kivistää’
viropakitada ’jomottaa, pakottaa, ahdistaa’, pakitsus (Wied pakitus) ’jomotus, pakotus’, pakk (g. paki) ’paine, ahdinko, hätä (Wied); kiire’
liivipaḱ ’pakottaa syömään’.

suomi → pohjoissaame bakˈkum (inarinsaame) ’käsky’, koltansaame pakkă (turjansaame) ’pakotus, kipu; tauti (T)’, pȧkkă ’pakko’, luulajansaame pahkkit ’tyrkyttää’, inarinsaame pȧkkuđ, koltansaame pȧkkăd (kildininsaame turjansaame) ’käskeä’; äänt. vaikeuksista huolimatta tähän kuulunevat myös pohjoissaame bagˈgo (inarinsaame) ’pakko’, bagˈgit ’pakottaa’; suomi → nykyruotsi murt. Suomi pakko ’pakko’, pakost, pakus ’pakosta’.

Samaa juurta olevia sanoja

2pakottaa2 – tiivistää kiilalla

Sanakirjassa
Käsitellään sanan pakko yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, vatja, viro

Lainalähde: Sana voi pohjimmiltaan olla germaanista alkuperää (*spaka-, *spakō, vertaa keskihollanti spāke, spaecke ’tanko, paalu; pölkky’, hollanti spaak ’pinna, vääntötappi’, keskialasaksa spāke ’pinna’, muinaisyläsaksa spahha, spahho ’risu, risukimppu’), mutta omapohjainen onomat. lähtökohta lienee yhtä mahdollinen, vertaa pako2.

Jos sanan alkumerk. on ’lohko, (kuivuuttaan) haljennut puu’, se kuuluu yhteen s.v. pakahtua ja pakko1 main. sanojen kanssa. Yhtymäkohtia on myös pakata2 sanaan (merk:t ’kiila, suude’).

Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenpakko ’pölkky’
vatjapakko ’sama merkitys’
viropakk (g. paku) ’pölkky, pölli; (Wied myös) jalkapuu; kynnys; pölkyn varassa oleva keräyslipas; (viP) reen poikkipuu’ (tästä mahdollisesti → suomi pakko, pakka (Etelä-Suomi kaakkoismurteet) ’reen jalaksia yhdistävä puu, poikki-, tukipuu’).

Samaa kantaa kuin pakahtua (katso tätä) ja ilmeisesti myös pakko2; vertaa myös pakata2.

Vastineet sukukielissä (7 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenpakko ’pakko’, pakollīn ’pakollinen’, pakottā ’särkeä, kivistää; pakottaa’
karjalapakko ’pakko, välttämättömyys; (loits.) pakotus, kivistys’, pakoittoa ’pakottaa, panna jku tekemään jtak; kivistää, särkeä’, pakoitus ’kivistys, särky’
lyydipakottada ’särkeä, pakottaa, kirveltää’
vepsäpakutada ’jomottaa’
vatja(vatjan Kukkosin murre) pakottā ’pakottaa, kivistää’
viropakitada ’jomottaa, pakottaa, ahdistaa’, pakitsus (Wied pakitus) ’jomotus, pakotus’, pakk (g. paki) ’paine, ahdinko, hätä (Wied); kiire’
liivipaḱ ’pakottaa syömään’.

suomi → pohjoissaame bakˈkum (inarinsaame) ’käsky’, koltansaame pakkă (turjansaame) ’pakotus, kipu; tauti (T)’, pȧkkă ’pakko’, luulajansaame pahkkit ’tyrkyttää’, inarinsaame pȧkkuđ, koltansaame pȧkkăd (kildininsaame turjansaame) ’käskeä’; äänt. vaikeuksista huolimatta tähän kuulunevat myös pohjoissaame bagˈgo (inarinsaame) ’pakko’, bagˈgit ’pakottaa’; suomi → nykyruotsi murt. Suomi pakko ’pakko’, pakost, pakus ’pakosta’.

Samaa juurta olevia sanoja

Englanninkieliset vastineet

  • force
  • drive
  • dragoon
  • clamp
  • stickyläkäsite
  • stingyläkäsite
  • boss
  • make

Esiintymistiheys

257 468 esiintymää · 98.1 / milj.

Suomi24
98.3
Sanomalehdet
54.7
Aikakauslehdet
40.9
Wikipedia
80.9
Reddit
187.2
Tekstitykset
141.9

Taivutustiedot

Taivutusluokka 53 (muistaa), vokaalivaihtelutyyppi C

Yleisimmät: pakottaa 36 % · pakota 12 % · pakotetaan 9 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin pakottaa taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäpakotanpakotinolen pakottanutolin pakottanut
sinäpakotatpakotitolet pakottanutolit pakottanut
hänpakottaapakottion pakottanutoli pakottanut
mepakotammepakotimmeolemme pakottaneetolimme pakottaneet
tepakotattepakotitteolette pakottaneetolitte pakottaneet
hepakottavatpakottivatovat pakottaneetolivat pakottaneet
passiivipakotetaanpakotettiinon pakotettuoli pakotettu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäpakottaisinolisin pakottanut
sinäpakottaisitolisit pakottanut
hänpakottaisiolisi pakottanut
mepakottaisimmeolisimme pakottaneet
tepakottaisitteolisitte pakottaneet
hepakottaisivatolisivat pakottaneet
passiivipakotettaisiinolisi pakotettu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäpakota—
hänpakottakoonolkoon pakottanut
mepakottakaamme—
tepakottakaa—
hepakottakootolkoot pakottaneet
passiivipakotettakoonolkoon pakotettu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäpakottanenlienen pakottanut
sinäpakottanetlienet pakottanut
hänpakottaneelienee pakottanut
mepakottanemmelienemme pakottaneet
tepakottanettelienette pakottaneet
hepakottanevatlienevät pakottaneet
passiivipakotettaneenlienee pakotettu

Infinitiivit

1. infinitiivipakottaa
1. inf. pitkä muotopakottaakseen
2. inf. inessiivipakottaessa
2. inf. inessiivi, passiivipakotettaessa
2. inf. instruktiivipakottaen
3. inf. inessiivipakottamassa
3. inf. elatiivipakottamasta
3. inf. illatiivipakottamaan
3. inf. adessiivipakottamalla
3. inf. abessiivipakottamatta
3. inf. instruktiivipakottaman
4. infinitiivipakottaminen
5. infinitiivipakottamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippipakottava
Passiivin 1. partisiippipakotettava
Aktiivin 2. partisiippipakottanut
Passiivin 2. partisiippipakotettu
Agenttipartisiippipakottama
Kieltopartisiippipakottamaton

Riimit

-ɑkotːɑː

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Pakottaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/pakottaa