par­ra­kas

Hän tarttui verhoon, vetäisi sen syrjään ja tuijotti vasten kalpeita kasvoja, jotka olivat puristuneet ruutuun kiinni — kalpeita, parrakkaita kasvoja, jotka häilyivät salamana pimeyteen.

Viruen selällään, silmät suljettuina, nyrkit puristettuina kuolonkouristuksessa, makasi siinä parrakas mies; ja hänen liiveistään, heti käsien yläpuolelta, pisti esiin nuolen pitkä vihreä varsi, koristettuna vihreillä sulilla.

Veistos esittää alastonta, parrakasta miestä, joka seisoo vasen jalka ja käsi ojennettuna eteen ja oikea käsi ojennettuna taakse heittämään jotakin esinettä, joka on kadonnut.