roik­ka

substantiivi/ˈroi̯kːɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

roik-ka (2 tavua) · 6 kirjainta

Merkitykset

  1. (arkikieltä)joukko, porukka
  2. (arkikieltä)jatkojohto
  3. (arkikieltä)jono, letka

Esimerkkilauseet

Siellä kun on vallihautojen liepeillä sellaista jumalatonta roikkaa, ettei edes vanha ihminen saa rauhassa kulkea...
— Lauri Haarla, Kaksiteräinen miekka
Poika hämmästyi suuresti tämän roikan nähdessään, sillä hän ei tietänyt mitään päivän tapauksista, ja kamalan suuri oli hänen pettymyksensä, kun hän kuuli, mihin seikkailuun oli jäänyt osallistumatta.
— Ernest Thompson Seton, Kaksi partiopoikaa
Esiintymisalueista kilpailtiin ja voitiin jopa joutua käsirysyyn toisten ryhmien eli "roikkain" kanssa.
— Wikipedia: Tiernapojat

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan roikka lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Adjektiivit
Samana päivänä koetti Roikin ajaa suurhirvaalla.
— Ernest Thompson Seton, Eläinten sankareita
Höyrylaiva sen pitää olla jo kerran ollakseen, jotta siinä herrat kehtaisivat hukkua ihan suurissa roikissa!"
— Maiju Lassila, Tulitikkuja lainaamassa
Vielä samana iltana lähti muutamia roikkia ukkoherran määräämille työalueille.
— Jussi Hagberg, Jätkän kirous

Etymologia

1roikka1 – työryhmä; joukko

Alkuperä
Lainasana (venäjä: trójka)
Vanhin tieto
Lönnrotin sanakirjan lisävihko, 1886
Slangissa
1920 lähtien
Levinneisyys
laajalti murt.
  1. suomiroikka
  2. venäjätrójka ’kolmivaljakko’

Tästä erikseen → suomi murt. (paikoin Karjalan kannas) roikka ’venäläinen kolmivaljakko’ ja kirjak. troikka (Lönnr 1880) ’sama merkitys’

(suomi → nykyruotsi murt. Suomi rojkko ’työryhmä’)

Samaa juurta olevia sanoja

Helsingin slangissa

roikka ’porukka’

murresana, joka ← venäjä trójka ’kolmivaljakko (hevosia)’; yleiskieleen on tästä lainattu troikka ’kolmivaljakko; kolmikko’.

2roikka2 – venäläinen kolmivaljakko

Alkuperä
Lainasana (venäjä: trójka)
Vanhin tieto
Lönnrotin sanakirjan lisävihko, 1886
Levinneisyys
laajalti murt.
  1. suomiroikka
  2. venäjätrójka ’kolmivaljakko’

Tästä erikseen → suomi murt. (paikoin Karjalan kannas) roikka ’venäläinen kolmivaljakko’ ja kirjak. troikka (Lönnr 1880) ’sama merkitys’

(suomi → nykyruotsi murt. Suomi rojkko ’työryhmä’)

Samaa juurta olevia sanoja

3roikka3 – pitkä jono; riippuva esine

Sanakirjassa
Käsitellään sanan roikkua yhteydessä
Vastineita
karjala

Deskr. sanoja, jotka kuuluvat s.v. rojahtaa main. sanojen yhteyteen. Vertaa lisäksi loikkua1, loikare, loikoa ja näiden yhteydessä main. sanat.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalaroikaleh ’pitkä olento tai esine, roikale’.

Yhdyssanat ja johdokset

Liittyvät sanat

Esiintymistiheys

2 213 esiintymää · 0.8 / milj.

Suomi24
1.0
Sanomalehdet
0.4
Aikakauslehdet
0.2
Wikipedia
0.0
Reddit
0.5
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10 (koira), vokaalivaihtelutyyppi A

Yleisimmät: roikan 32 % · roikka 27 % · roikkaa 14 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-oikːɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Roikka. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/roikka