su­loi­ses­ti

Sun haltuus annan, isäni, Mä sielun, ruumiin, henkeni, Suo suloisesti maataksein Ja apus aina saadaksein.

Itkettyään kasvonsa ihan turvoksiin, hänen mielensä tyyntyi suloisesti ja hän muisti, että oli sunnuntai-ilta, ja että se oli kesän alusta asti ensimmäinen, jona hän ei ollut Maunon kanssa kävelemässä.

Sitten hän sekoittaa tilkan vettä ehtoollisviiniin ja rukoilee, että tämä "pelastuksen malja" tulisi Jumalalle suloisesti tuoksuvaksi uhriksi.