taive

substantiivi

/ˈtɑi̯ʋeˣ/

Johdettu sanasta: taipua

Merkitykset

1.se kohta, josta jokin taipuu tai joka on taivuksissa; taite, polveke
2.ihmisen tai eläimen nivelen kohdalla oleva pinta, joka on niveltä koukistaessa koukistussuunnan sisäpuolella muodostaen koveran kulman

Synonyymit

kaarre mutka kurvi laskos prässi poimu taitos vekki uurre taite sulcus koukku sykkyrä kiemura

Etymologia

johdos, taipua, -e

Yhdyssanat ja johdokset

Yhdyssanat

kyynärtaive nilkkataive niveltaive nivustaive polvitaive taiveihottuma taivekohta

Liittyvät sanat

taite

Hierarkia

Yläkäsitteet

↑osa ↑kulmikkuus ↑kulmikas muoto

Alakäsitteet

↓pimeä mutka ↓mutka ↓jyrkkä mutka ↓U-mutka ↓serpentiinimutka ↓laskos ↓vekki ↓taite ↓sykkyrä ↓kiemura ↓ryppy ↓kurttu

Esimerkkilauseet

Hän partaalle vaiti kumartui, valoaalloilla katse ui; hänen povensa alla varmaankin kovin kaide kuumentui, ja raukeina liljat valkoiset käden taipeessa uneksui.

Eino Railo, Englantilaisen kirjallisuuden kultainen kirja

Seisokaa vaan hetkinen tuossa pöydän edessä, — juuri noin, — sen verran vaan että saan pään ja taipeen paperille"...

Jonas Lie, Pahuuden voimia

Lehtien valeruoti on pitkä, käsnäinen, piikkinen tai kirkkaan värinen; vaihtelevissa määrin ruodin kärjessä on taive.

Wikipedia: Vehkakasvit

Englanninkieliset vastineet

bend
flexure

Esiintymistiheys

1 879 esiintymää, 0.7 / milj.

Suomi24

0.5

Sanomalehdet

3.8

Aikakauslehdet

1.1

Wikipedia

3.1

0.2

Tekstitykset

0.4

Taivutustiedot

Taivutusluokka 48, vokaalivaihtelutyyppi E

Nominatiivi	taive
Genetiivi	taipeen
Partitiivi	taivetta
Essiivi	taipeena
Translatiivi	taipeeksi
Inessiivi	taipeessa
Elatiivi	taipeesta
Illatiivi	taipeeseen
Adessiivi	taipeella
Ablatiivi	taipeelta
Allatiivi	taipeelle
Abessiivi	taipeetta

Riimit

-ɑiʋe

polvitaive nivustaive nilkkataive

Kaikki riimit