1tukko1 – pieni erä, kimppu, nippu; lehtikerppu
- Vanhin tieto
- Christfrid Ganander, 1786
- Levinneisyys
- laajalti murt.
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja
Saattavat olla samaa alkuperää kuin s.v. tukkia main. sanat. — karjala tai suomi → turjansaame tokka ’pensas, pehko; häpykarvat; (Friis) kimppu’; nuorempia lainoja pohjoissaame dukˈkâ ’lintuparvi’, inarinsaame tukko ’kimppu, nippu’ (← sm) ja koltansaame tukkă (kildininsaame) ’selkäsiima; pieni joukko tai lauma; tukku’ (← karjala). suomi → nykyruotsi murt. Suomi tokko ’kimppu, nippu’; karjala → venäjä murt. túkač, tukáč ’olki-, vilja- tai pellavakimppu’.
Vastineet sukukielissä (5 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | tukku ’(liinasta kääritty) mytty’ |
|---|
| karjala | tukku ’keko, kasa; nippu, kimppu; joukko’, tukussa ’kasassa, nipussa, koossa’, tukuta ’kerätä kokoon, koota yhteen; kasata’ |
|---|
| lyydi | tuk ’kasa, läjä’, tukuta ’kerätä kokoon’ |
|---|
| vepsä | tuk ’kimppu, nippu; kokkare, paakku’ |
|---|
| vatja | (Tsv) tuk ’heinä- tai olkitukku; tupsu’, tukitta ’korjata nipuiksi’. |
|---|
Samaa juurta olevia sanoja
Vastineet sukukielissä (7 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | tukka, tukistā |
|---|
| karjala | tukka, tukistoa ’tukistaa’ |
|---|
| lyydi | tuk ’hius’ |
|---|
| vepsä | tuk ’hius’, tukad ’hiukset, tukka’ |
|---|
| vatja | tukke̮, tukka ’töyhtö’ |
|---|
| viro | tukk (g. tuka) ’otsatukka’, (Wied) tukistada ’tukistaa’ |
|---|
Kaukaisemmissa sukukielissä
| koltansaame | koltansaame to´kkĕ ’hevosenharja, töyhtö’, kildininsaame tokk ’(kissan tai koiran) niskakarvat’ (voi olla myös vanha laina ← itämerensuomi). |
|---|
pohjoissaame dukˈke ’hiustupsu’ ← suomi.
Samaa juurta olevia sanoja
2tukko2 – tuke; haavaside
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan tukkia yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, vatja, viro
Vertaa tukahtua.
Vastineet sukukielissä (4 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | tukkia, tukata ’tukkia’, tuketa ’peittää’ |
|---|
| karjala | tukkie ’tukkia’, tuke ’tukko’ |
|---|
| vatja | (August Ahlqvistin aineistosta) tukkān (prs.) ’tukin’ |
|---|
| viro | (Wied) tukkida ’sulloa, tunkea; koettaa tunkeutua, pakkautua’. |
|---|
Samaa juurta olevia sanoja