- Alkuperä
- Lainasana (muinaisvenäjä: *okŭno)
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan akkuna yhteydessä
- Vastineita
- vatja, viro, inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä
Lähtökohta: ← muinaisvenäjä murt. *okŭno, venäjä oknó, ukraina viknó jne. ’ikkuna’ (johd. sanasta óko ’silmä’).
Vanhastaan on otaksuttu, että em. sanoihin etym. liittyisivät seuraavat i-alkuiset sanat (suhde a- ~ i- on kuitenkin vailla tyydyttävää selitystä): suomi ikkuna (VR 1644; yleinen kirjak., Itä-Suomi ja Pohjois-Suomi sekä laajalti myös hämäläismurteet, joissa rinnan akkuna asun kanssa)
Vastineet sukukielissä (6 kieltä)
Lähisukukielissä
| vatja | akkuna ’sama merkitys’, akkunalla ’pihalla’ |
|---|---|
| viro | aken (g. akna), murt. akan, ake, aken, oken ’sama merkitys’ |
(suomi → viro Kuusalu akun, Vaivara akkona ’ikkuna’ ja nykyruotsi murt. Suomi acka, akko, ahko ’pieni, tavallisesti luukullinen tuuletus- tms. aukko ulkorakennuksessa’)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | ikkuna |
|---|---|
| karjala | ikkuna, ikkun |
| lyydi | ikkun |
| vepsä | ik(k)un |
| vatja | (vatjan Kukkosin murre) ikkuna. |
pohjoissaame ikˈkun, ikkun (luulajansaame inarinsaame) ’työntöluukullinen lasiton valoaukko navetan tai tallin seinässä; lantaluukku’ ← suomi; koltansaame ikka̮n, kildininsaame i̮hkan, turjansaame jehkan ’ikkuna’ ← karjala tai suomi. Luultavasti satunnaisia muodosteita ovat akutin (Gan 1786 mon. akuttimet), ikutin (Lönnr 1874; kummastakaan ei murretietoja) ’ikkunaverho’.